Huldan astutusreissu on nyt heitetty, ja ainakin parhaamme yritimme :). Viikolla tutkailtiin tiistaina ( juoksun 9. päivä) proge-arvo, joka oli 2.5, ja keskiviikkona testi näytti 3.7. Suositus luomuastutukselle on 5-10. ELL:n mukaan otollisin aika olisi torstai-iltana (11.päivä)  ja uusinnan voisi tehdä perjantaina (12.päivä). Näin siis teimme. Päädyin progeen siksi, että astutus sovittiin hoidettavaksi Jackin luona, enkä voinut jäädä pääkaupunkiseudulle yhtä yötä pidemmäksi aikaa.

Torstaina kurvailimme töiden jälkeen Jackille, vaikka koirasta ei huomannut mitään normaalijuoksua kummempaa. Mutta niin vaan häntä kiepahti vinoon jo ovella, ennenkuin ehdin ovikelloa soittamaan. Jack otti meidät hyvin ylitsevuotavasti vastaan, ja koirat telmusivat pitkin asuntoa runsaan vartin verran. Hetkittäin Hulda pysähtyi häntä vinossa, ja sitten taas pakitti... ja väisti... tätä jatkui... Jack jatkoi onneksi tarmokkaasti. Nappasin sitten pannasta kiinni, kun Hulda pysähtyi sen verran, että Jack pääsi toimiin. Kiinni pysyi myös runsaan vartin, ja sitten taas vartin verran rauhottelin Huldaa pötköttelemään lattialla.

Jack oli kyllä todellinen herrasmies. Pariskunta harrasti (kuten kuvagalleriasta voi huomata) jo meillä ollessaan iltaisin yhteistä savustettujen luiden pureskelua. Nyt kun Hulda vieraili Jackilla, toi isäntä vieraanvaraisesti Huldallekin omista kätköistään vuotaluun (jälkeenpäin siis), ja haki yhden sitten itselleenkin. Sitten ne kaikessa rauhassa järsivät luunsa. Somaa kuin mikä, enkä tässä nyt tosiaankaan sorru inhimillistämään :). Ehkäpä ennemminkin käytös oli aika alkukantaista - Jack toi viettiensä ohjaamana ravintoa naaraalleen. Kukapa sen tietää.

Perjantain uusinta sujui kutakuinkin samalla tavalla. Onneksi Huldalla ei ole ollut valeraskauksia, joten normaalit merkit kertonevat sitten ajallaan miten tässä kävi.

Huldamaista dramatiikkaakin reissuun mahtui. Yövyimme nimittäin veljeni luona Masalassa, ja lähdimme sitten perjantaina piipahtamaan paikallisessa Ikeassa. Kuvittelimme, että ovi loksahti takalukkoon, mutta mitä vielä.. Ystävällinen naapuri oli tullut heti lähtömme jälkeen koirineen kotiin, ja kappas vaan Hulda fakiiri oli ryhtynyt tuulettamaan veljeni rivariasuntoa.

Naapuri soitti meidän perään veljelleni, että ovi on auki, ketään ei ole kotona ja tollerineito istuskelee hangessa, eikä suostu tulemaan luokse. No, opastin sitten siinä, että kokeilepas makkaralla. Takaisin tullessa olivatkin jo ylimpiä ystäviä, ja Hulda tuijotti naapuria (tai savupekonipakettia) hyvin palvovasti.  Onneksi naapuri on  koiraihminen, ja onneksi hän vietti perjantaina vapaapäivää ja onneksi tuli juuri silloin koirineen lenkiltä...

Otsikko viittaa myös Nalliin, joka sekin on viikon sisällä napsauttanut kahtakin eri narttua. Eli nyt sitten jännätään kummankin koiran jälkikasvuja tulevaksi. Nallin morsiamista toinen oli uusintayhdistelmä KVA Ala-Anttolan Susun kanssa. Sisun mahdollisia pentuja voi kysyä Eeva-Riitta Majoiselta Tölpänsalon kennelistä. Toinen nartuista oli Ala-Anttolan kasvattajan Juha Räsäsen My-niminen tuontinarttu Outokummusta.