Nalli on ottanut Pyryn poismenon rankemmin kuin Hulda. Jo kesällä N oli karkoittamassa Pyryä laumasta kuten sudet tekevät luonnossa, eli se kävi noin viikkoa ennen Pyryn kuolemaa kiinni siihen eli tavallaan ennusti jotain tapahtuvaksi. Nyt Nalli on edelleen levoton kotona, se haukahtelee ja vahtii. Pururadalla se sai ennennäkemättömän ulvontakohtauksen kun tolleriuros juoksi meistä ohi, minusta näytti että se luuli koiraa Pyryksi.

No Nallille Pyry oli aina olemassa, vaikka molemmat olivat tottuneita erinäköisiin hajasijoitussysteemeihin.

Hulda puolestaan on nyt selkeästi  The Tolleri Talossa. Se on saanut kotioloissa itsevarmuutta ja on ominut Pyryn tapoja ja oleskelupaikkoja. Suurin helpotus on ollut se, että se pärjää ja viihtyy yksikseenkin jo kotona. Toki onhan se mukavaa, kun meillä on rapsuteltava kotikoira aina kädenojentamisen päässä :).