Kasvattajana ja koiranomistajana olen tositositosi tyytyväinen tänään päättyvään vuoteen. Mikä tärkeintä omat koirat ovat olleet terveinä. Nasu ja Hulda tulevat hyvin toimeen, ja niiden äiti-tytär-suhdetta on ilo katsella. Nasu lukee äärettömän hyvin äitiään ja ylipäätään muita koiria, se on niin sosiaalisesti joustava ja taitava. Sekin liittyy sen vahvaan itseluottamukseen ja ystävälliseen luonteeseen.

Näyttelymenestystä on tullut silloin harvoin kun olemme osallistuneet. Elokuussa kasvattini Cera oli TollerShown PN3, Belle Fox -kasvattajaryhmä 4. ja Huldan jälkeläisryhmä 3 (muistaakseni noin päin).  Marraskuussa Hulda oli VSP Tuusniemen ryhmänäyttelyssä, jossa Retu oli ROP-pentu. Nasulle tuli myös pari ROP-pentu pokaalia loppuvuoden näyttelyistä.

Hulda toimii lajitreeneissä kuin unelma, ja loppukesän taipparikokeilut jäivät rehellisesti sanottuna väliin ihan oman saamattomuuden vuoksi. Omaa motivaatiota ei riittänyt etsiä mejä-koepaikkaakaan. Ensinnäkin ne ovat äärettömän tiukassa täällä päin Suomea ja toisekseen valioitumisen jälkeen ei ole siinä lajissa ollut oikein realistisia tavoitteita. Tokoakin teimme vain omaksi iloksemme. Nasun kanssa on puolestaan edetty tarkoituksella äärimmäisen hitaasti ja etupäässä kotioloissa. Se omii vahvasti ja pistää noudot leikiksi, joten nyt on yritetty kasvattaa yhteistyötä, opetella kantamista ja pitämistä pikkuhiljaa. Hyvä siitä tulee, mutta hitaasti... Se on innokas uimaan, joten eiköhän nuo muutkin asiat loksahtele ajallaan kohdilleen.

Lokakuussa pidimme Sanna Rantasen vetäminä oikein mukavat Belle Fox -treffit jo useammalta vuodelta tutussa paikassa eli Pieksämäellä. Ilokseni muut Chicagot toimivat ikäisikseen oikein kivasti. Be-pennuista Hertta toimi myös tasaisen vahvasti, toki uimiseen tarvitsee vielä lisää itseluottamusta uusissa paikoissa ja kylmässä vedessä.... Luca heittäytyi äijäksi. Ihmeellistä miten sama koira voikin olla välillä niin yhteistyökykyinen ja innokas riistalle, ja välillä täysi pässi. No tiedän, ettei Lotta heitä hanskoja tiskiiin. Kyllä ne asiat joskus vielä loksahtavat oikeassa tilanteessa kohdilleen, etenkin kun hyviä suorituksia on nähty ennenkin. Itse kertailin Ceran kanssa perusasioita, sillähän on noutoviettiä ja kovasti intoa, mutta meidän yhteistyö ei riitä satunnaisten treenien pohjalta vielä kovin monimutkaisiin treeneihin.

Vuoden onnistumisiin lasken ehdottomasti Chicago-pentueen ja heille valikoituneet omistajat. Olen kaikkiin näihin koirakoihin erittäin tyytyväinen. Toimivia, itsevarmoja, sosiaalisia, terveitä ja kauniita koiria, jotka ovat hyvässä yhteistyössä omistajiensa kanssa. Eli jos on itsekehua, niin olkoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sain tästä yhdistelmästä sitä mitä hainkin. Moni varmasti muistaa miten tarkkaan harkitsin tämän yhdistelmän tekemistä.

Huldalle pentue on toinen ja viimeinen, ja se näytti siis jättäneen tolleriksi hyvin tasaista ulkonäköä, ja keskiverrosti  ystävällisiä ja reippaita koiria. Pitäisin tällä kokemuksella kakkospentueen virettä ("moottoria") aavistuksen korkeampana kuin ekapentueen. Pentuajan terveystilanne on ollut mielestäni Chicago-pentueella parempi kuin Be-pennuilla, kun huomioidaan pienetkin korva - ja virtsatietulehdukset yms. Pidetään peukkuja, että jatkuu samanlaisena ja että terveystarkastukset eivät pulpauta ilmoille ikäviä asioita.

Tulevan vuoden suunnitelmissa on aloittaa Nasun ja muiden Chicagoiden kanssa näyttelyiden junioriluokassa. Ensimmäisen kerran tähtäimessä on saada kasvattajaluokka kasaan Kajaanissa 11.1, jonne on tulossa neljä Chicagoa. Nasu aloittaa Ponderassa toko-koulun, joten katsotaan mitä siitä seuraa. Jatkamme myös riistatreenejä, teemme verijälkiä ja etenemme sen mukaan, kun valmista tulee. Ceran ja Huldan kanssa yritämme saada näyttelyistä  "arvokisamenestystä" ja CACIBeja. Kiitos Riina, että voimme yhdessä viedä Ceraa eteenpäin sen näyttelyuralla.

Kesällä menemme toivottavasti tollerileirille ja ilman muuta alkusyksyn kohokohta on TollerShow.

Kiitos kaikkien kasvattieni omistajille hyvästä yhteistyöstä! Minusta on tärkeää nähdä teitä ja kasvattejani edes jonkun kerran vuodessa. Kiitos myös siitä, että olen pienestä kasvattimäärästäni huolimatta saanut aina silloin tällöin kasvattajaryhmän kasaan näyttelyyn.

Oikein onnekasta ja omannäköistä vuotta itsekullekin! Menestystä heille, jotka sitä haluavat. Mutta ihan kaikille toivotan kuitenkin pieniä arkisia ilonhetkiä näiden niin rakkaiden punaturkkien seurassa.