Tiivistelmä Satu Taskisen henkisen valmentautumisen luennosta 14.1. Varkaudessa. Satu kilpailee tokon maajoukkueessa bordercolliella. Hän on pitkän linjan tokoharrastaja ja aloitti uransa kultaisen noutajan kanssa.

Kokeessa ohjaajan tehtävä on auttaa koiraa, mutta usein onnistumme omalla käyttäytymisellämme vaikeuttamaan koiran työtä. Joko hermoilemme tai valmistaudumme väärin. Erityisesti signaaleille herkät koirat voivat mennä kipsiin ohjaajansa vuoksi. Tärkeää onkin miettiä miten itsellä on hyvä olo suorituksen aikana.

Sopiva jännitys auttaa keskittymään olennaisiin asioihin, mutta miten sitten hallita omaa kisakäyttäytymistään? Jo harjoituksista on tehtävä vaativia, ja jännitystä voi niissä lisätä joko paikan, harjoituskavereiden tai muiden erilaisten häiriöiden yms. avulla. (Ja sit ne normaalit jännityksen hallintajutut you know...) "En voi jännittää kun tää koira on ihan hullu muutenkin."

Miten sitten pärjätä koiraurheilussa? Ensinnäkin tavoitteet on oltava riittävän korkealla, ja niihin päästäkseen on asettava mielekkäitä välitavoitteita. Itseluottamus on tosi-tosi iso juttu koiran kannalta, sillä koira lukee ohjaajaansa. Sitä voi kehittää, ja voi aloittaa vaikka siitä, että näyttelee hallitsevansa tilanteen kuin tilanteen. Lopulta toimiikin niin, varmasti ja hallitusti. "Kun menee hyvin ei menesty vahingossa vaan tarkoituksella."

Myös itsevarma koira onnistuu paremmin, eli koirankin itsetuntoa on vahvistettava tarvittaessa. Siihen on keinoina se, että treenataan niin, että kokeet on harjoituksia helpompia. "Koira on aina ylitreenattu luokkaansa nähden."

Kaikki muutokset alkavat ajatuksista: itselle voi luoda tunteen ja mielikuvan onnistuneesta suorituksesta. Uskalla kehittyä ja ottaa siitä vastuu: " Ei ole mitään , mitä en osaisi, on vaan asioita, joita en ole vielä oppinut."

Luennon jälkeen lätisimme mm. Miran ja Eeva-Liisan kanssa. Puhuimme signaaleista ja palkitsemisesta. Eli kun koira on ehdollistunut kiitokseen, riittää pelkkä kehu tai pieni ele (silitys poskesta). Eli ensin signaali jota halutaan vahvistaa kiitoksena, sitten vasta palkkio (makupala, heitto tms.) 

Olennaisinta illassa oli mielestäni se: 1) miten ohjaaja auttaa koiraa, 2) äärettömän paljon häiriötekijöitä treeneihin, 3) signaaleiden vahvistus , niin että koetilanteen voi viedä vahvasti läpi. Ja Satun osalta avainsana on myös ahkeruus, on nimittäin niin, että ilman positiivista ja runsasta treenausta ei päästä maailman huipulle.... tai edes luokasta toiseen...:)