Se tuli nyt täyteen, jota olen tässä kesästä asti odotellut -- että jaksaisi nyt ainakin sinne asti. Ja tuossahan tuo porskuttaa, vinkulelu huutaa ja koira pyörii selällään lattialla. Tohkeissaan on kaikesta huomiosta. Synttäripäivä sattui palmusunnuntaiksi, joten pienet virpojat toivat meille maljakollisen oksia - yksi kerrallaan siis - ja toivottavasti samalla sitä "tuoreeks, terveeks" tarinaakin.

Hienoa on ollut tuntea tämä koira, jonka kanssa ajatuksia on vaihdettu katseilla. Kaiken se on kestänyt, kaiken nähnyt, kaiken jakanut. Ei voi ihminen enempää koiraltaan toivoa. Kiitos rakas karvakorvani ja tupajääräni. ( Ja sori vaan, nyt lähtee lelu yöksi pois... Lapset jo nukkuu).