16.3.2008

Isot kiitokset Huldan puolesta synttärionnitteluista! Olipas mukavaa lukea viestejä heti kotiintultua! Kakut ja herkut ovat vielä syömättä. Päätimme pitää 15- ja 1 -vuotisjuhlat samanaikaisesti hieman myöhemmin, kun Pyrylle tulee tosiaankin tuo 15 vuotta täyteen. Uskomatonta miten aika juoksee.

Hulda nautti perheen kaukoloman ajan olostaan äitini hoivissa. Huldalle muodostui aivan omat lomarutiininsa. Täysi työpäivä itsenäistä ulkoilua, joka oli käytännössä rymyämistä piha-aittojen alla. En viitsi edes kuvitella, mitä kaikkea sinne onkaan reilun 100 vuoden aikana kertynyt. Oletettavasti sinne sitä houkuttivat hiiret ja myyrät pesineen, kissan kuoleman jälkeen sen puolen huolto onkin ontunut... Vahinkoina onneksi vain yksi pieni tassuhaava, sillä toki rikkonaisia pullojakin tai muuta rojua osui kohdalle. Äiti ihmetteli ääneen tänne tultuaan, että onpas tuo Hulda tosi rauhallinen koira täällä kaupungissa, siellä maalla se vaan oli koko ajan joko ulkona tai sinne pyrkimässä... Huldalla oli siis kivaa, ja osa sieluaan tuli myydyksi. No tollerin uskollisuus on aina ollut niin suhteellinen käsite...

Herrakoirat olivat puolestaan toisessa mummolassa, jossa rutiinit olivat vähän "normaalimmat".

Reissulta tultua oli edessä Kennelpiirin järjestämä kasvattajakurssi, joka meni kyllä potiessa erinäisiä reissusta tulleita vaivoja... Nippanappa jaksoin istua ja kuunnella, saapas nähdä menikö tentti läpi. Aikaslailla nippelitietoja rastiteltiin loppukokeessa. Että aionko ryhtyä kasvattajaksi? En varmaankaan ihan äkkiä, mutta kyllä minusta tämä on hyvä käydä aikoipa sitten itse pennuttaa tai ei.

24.2.2008

Tuusniemen näyttely 23.2. oli Hulivilijuhlaa sikäli, että Ria sai viimeisen sertinsä ja tuli muotovalioksi. Onnellista odotusta vain Rialle! Kehäesiintymistä oli ilo katsoa. Näyttelyä seuraaville viimeisen luokankin odottaminen kannatti :), ja muutenkin on sanottava, että Raimo Louhion arvostelu oli linjakasta ja rotumääritelmän mukaista. Eli jos turkissa on mustaa, tai puffiväri (siis vaalean harmahtava) tai on ylikorkea, niin siitä myös rokotetaan. Koiria oli 20, ja rodun kirjo tuli kyllä esille.

Velipoika Luigi oli hurmaava kuten aina, olen aivan myyty :). Että se poika on niin tarmokas. Ja sijoittui junnuluokan ykköseksi EH-arvostelulla. Sama sija tuli muuten Huldallekin kuuden koiran joukosta. Arvostelu oli kaikin puolin totta ja OK, mutta nyt hukassa, joten en saa sitä tänne vielä kirjattua. Esiintyminen oli reipasta ja iloista, josta olemme tyytyväisiä :).

Lisätty Huldan arvostelu 16.3.:   Tuusniemen näyttely JUN EH, JUK1:" 1-vuotias narttu jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis hyvä nartun pää. Hyvä kaula, selkä ja häntä. Riittävä rintakehä. Oikeat kulmaukset. Hyvät sivuliikkeet, takaliikkeet vähän ahtaat. Hyvä turkki. Avoin hyvä luonne. Koko 46 cm."

Paino mitattiin kotona, eli strategiset 1-vuotismitat ovat siis 16 kg ja 46 cm.

6.2. 2008

Jyrkkä flunssa ja siitä toipuminen hiljensi koko naisväen - tosin vain hetkeksi - hope so. Sekin selvisi, että Huldalle tuli tuliaisia uudenvuodenaatonaton iltana ja sekin kuvio on nyt elettyä elämää Alizine-piikkeineen. Sinäänsä hoitui kätevästi ja ilman suurta dramatiikkaa. Tuiken ja minun tervehtyminen näyttää sujuvan heikommalla hapella kuin Huldan virkistyminen.

Onneksi Nalli jaksaa riehua kakaran kanssa...Nalli muuten ajaa kuulema kuin kone - paras biigeli, mitä Juha on kuullut ja kuitenkin aikoinaan kiersi jonkunmoisen verran kokeissakin. Paljon sanottu aina niin kriittiseltä immeiseltä!

Hulda ei ole ollut jänismetsällä mukana toisin kuin Pyry aikoinaan, ettei sotke Nallin ajoja ja erityisesti omaa päätänsä. Tosin Hulda on eri tyyppinen kuin Pyry, joka on aina kuumunut (vinkunut ja säntäillyt) kaikesta metsästykseen liittyvästä.

11.1.2008

Herrakoirat palasivat taas viikolla kotiin.  Pyry on sopivasti pulskistunut Toini-mummon hoivissa  ja näyttääkin paksun talviturkkinsa kanssa enemmänkin karhulta kuin tollerilta. Huldan kanssa aloittelimme damihaun opettelua. Vein järven jäälle kaislikkoon kolme damia kauas toisistaan ja koira etsimään, palautukset tulivat iloisesti varpaille asti, mutta jo kolmannelle lähettäessä motivaatio alkoi hiipumaan. Matkat taisivat olla liian pitkiä. Eli seuraavan kerran lyhyempään matkaan ja enemmän dameja. (Tai paremmat herkut...).

Toko-treeneissä alkaa jo löytyä sivu-paikka. Peruspulmana on saada ohjaaja antamaan tilaa koiran oppimiselle :). Eli omat eleet ja keskittyminen. Luen parhaillaan Salme Mujusen kirjaa tottelevaisuuskoulutuksesta ja yritän poimia jotakin helmiä omaan peruskoulutukseen. Kirjan pehmeä ote viehättää. Asiat opetellaan palasina  herkut palkintoina ja kaiken pohjalla on hyvä kontakti koiraan.

Susi-Pulliaisen luento täytti eilen Savon ammattiopiston auditorion KPSH:n tilaisuudessa. Puolet luennosta kuunnelleena päällimmäisenä jäi mieleen kaksi asiaa: ensinnäkin koiran ilmeet ja eleet kannattaisi opetella tunnistamaan ja opetella itsekin mm. katseen vahva voima. Ei susilaumassakaan riehuta tai karjuta, vaan katse riittää, jos lauman arvojärjestys on kohdillaan.

Toisekseen Pulliainen korosti viikkojen 4-7 merkitystä pennun sosiaalistumisessa. Eli silloin olisi tärkeää saada monille aisteille kokemuksia: muuttuvia olosuhteita, ihmiskontakteja yms. hyviä ja positiivisia kokemuksia. Ne kantavat koko koiran elämän.

Pulliaisen mukaan koira on ollut kumppanina jo neanderdahlin ihmisellä. Nykyihminen joko kesytti jo villiintyneen koiran uudelleen tai sitten omaksui saman kumppanuuden. Eli susi kesytettiin ihmisen rinnalle, ja ihminen sosiaalisti sen palvelemaan omia tarpeitaan eli syömään ruuan tähteitä, varoittamaan ja metsästämään.

Pulliainen suhtautuu erittäin kielteisesti koirasusiin. Ensimmäisen sukupolven yksilöt ovat äärimmäisen dominoivia, ja se tekee näistä melkoisia pommeja.

6.1.2008

Hulda sijoittui Kajaanin tamminäyttelyssä Paras Narttu -kehässä kolmanneksi. Käteen työnnettiin jo vara-cacibia, kunnes oivallettiin ettei sitä junnulle sentään sellaista. Eli junioriluokassa oli muistaakseni 8 narttua, ja sieltä sitten siskokset Essi ja Hulda saivat kumpikin ERIn, ja Hulda oli Decoymans Piper Misty Dawnin jälkeen 2.  Essi oli hienosti JUN4.  Lisäksi siskopuolet Oona EH ja Lyyli ERI (vara-cacib) Anninan ohjastamana. Paras narttu oli Mäkiharjun Zukulaku, jolla on nyt MVA:n sertit kasassa, eli onnea vaan taippareihin!

Kehäkäyttäytyminen oli mallikasta, vaikka Toukon vessahätä iskikin kriittisellä hetkellä ja poika pöllähti kehään. Onneksi poju löysi opastamalla itse bajamajan...

Koiria oli koko tolleriporukassa rapiasti yli 60. Muuna hauskana matkaseurana olivat Huldan sisko Essi ja ihmisensä :), eli matkaseuraa oli takakontissakin.  Jossa muuten nukuttiin, edellisiltapäivän yhteislenkki Julkulan metsissä oli näköjään vienyt riehumisintoa.

Näyttelypaikka oli lievästi ahdas ja pölyinen maapohjahalli, mutta palvelut kunnossa, parkki lähellä ja  tunnelma oikein leppoisa.

 Tuomarina oli Paula Rekiranta. Arvostelu: "Linjakas ja tasap. nuori narttu, jolla hyvä pään malli. Valpas ilme. Hyvä kaula ja lavat. Hyvin kehittynyt runko. Polvikulma saisi olla selvempi. Hyvä karvanlaatu ja väri. Kevyet vaivattomat liikkeet."

Essi H:lle tiedoksi: Olen nyt laittanut koirista ja meidän tekemisistä lisää kuvia. Oletkos käynyt jo katsomassa? Toiko joulupukki uusia pehmokoiria?

2.1.2008

Oikein hilpeää ja aikaansaavaa uutta vuotta! Joulunpyhät menivät Kuopiossa  ja loppuvuosi Sulkavalla, jossa oli oikein leppoisaa, lumetonta ja lämpöasteita...Juoksut tekivät Huldasta korostetun rauhallisen, ja se sai uuden lempinimen "Flegu". Tosin vaikutusta oli varmasti silläkin, että se sai olla pitkästä aikaa perheen ainoa lemmikki ja kai sekin uuvuttaa...:). Herrakoirat jatkavat yhä joululomaansa Riistaveden mummolassa.

Ja tulipas taas todistettua sekin, että uroksilla on hyvä hajuaisti etenkin jos vähän auttaa ja levittelee lenkkeilemällä hajumerkkejä pitkin hiekkateitä. Eli ainakin 10 km huikoset auuntaansa heittivät Huldaan ihastuneet kyläkoirat, kun tulivat riiausreissulle. Toivoa vaan sopii ettei iltapissiltä tullut tuliaisia...

Sitten kiusallisiin uudenvuodenlupauksiin. Vaikka julkiset tunnustukset ovat noloja, on niillä kuitenkin taipumus kannustaa :)...

Lupaus 1: Terästäydymme Huldan kanssa ja aloitamme taipparitreenit taas uudelleen syystauon jälkeen. Jos vain yhtään varis pysyy suussa, niin menemme kesällä taippareihin. PS: Taipparihandlerille olisi paikka vapaana eli tämän osion luovuttaisin mielelläni osaaviin käsiin...

Lupaus 2: Suoritamme TOKO:n alokasluokan kesällä.  Harjoittelemme myös avoimen luokan liikkeet kuntoon ennen vuoden vaihdetta. Lähiaikojen tärkeimmät tavoitteet ovat sivuliikkeen oikea paikka, seuraaminen hihnassa ja ilman hihnaa. Niitä hiotaan, jotta ovat kunnossa myöhempiäkin luokkia varten.

Lupaus 3: Teemme keväällä muutaman MEJÄ-jäljen. Harkitsemme kokeisiin osallistumista syksyllä, mikäli jälkityö on hyvää.

Lupaus 4: Tutustumme PK-lajeihin.

Lupaus 5: Käymme ainakin kolmessa junioriluokan näyttelyssä.

Lupau 6: Hulda pääsee sorsalle ja kanalintujahtiin. Toivomme runsaita lintukantoja!

17.12.2007

Huldalla alkoi  juoksut su 16.12.2007. Ei mitään ennakko-oireita, pientä tuhrua eilen. Huomasin kun katsoin Pretty Womania töllöstä myöhäisillalla ja Hulda vinkaisi unissaan, ja rupesin tutkimaan... ja tänään jo tiputtaa kunnolla.  Eli ikää on nyt 9 ,5 kk. Tässä meni nyt sitten joulusuunnitelmat uusiksi ainakin herrakoirilla.

15.12.2007

Piipahdimme Toukon, Pyryn, ja Huldan kanssa Kuopion tollereiden treffeillä Vanuvuorella (ensin Vehmersalmentietä ja sitten Koirakaarteesta vasemmalle).  Liityin myös Yahoon Savon_tollerit -listalle, ja lisää treffejä onkin toivon mukaan luvassa! Paikalla oli kymmenkunta tolleria ja vähintäänkin sama määrä omistajia. Tuli tavattua Huldan muutakin sukua kuin Eve ja Essi, eli velipuoli  Teppo ja Even velipuoli  ja tyttöjen eno Kaapo. Pyrykin porskutti muiden mukana vapaana: treffien pointti onkin tämä, eli upea lauma viilettää kaikessa sovussa pitkin rinteitä.

5.12.2007

Nyt on eletty hiljaiseloa koirarintamalla. Pyry on toipunut vatsavaivoistaan. Huldan kanssa treenaamme kevyesti tokoa, pitäisi vaan malttaa tehdä toistoja ja varmistaa oppimista. Henk.koht. aloitin viestinnän jatko-opinnot Helsingin yliopistossa (Viestinnän PD Tricom IV). Siis työn ja tämän kaiken muun ohessa... :)

18.11.2007

Viikonloppu meni koirien merkeissä: Nalli ajokokeessa ja Hulda näyttelyssä. Lauantaina Nalli ajoi erinomaisesti ensimmäisen erän (112 minuutin ajo) ja toisenkin erän tulos riitti, joten nyt  kasassa on käyttövalion arvo! Erikoista tässä on se, ettei Suomessa kaiketi ole kautta aikojen ollut kuin muutama beagle, joilta tuo on onnistunut suoraan kolmessa  kokeessa.

Sunnuntaina Huldalla meni taas sisarten väliseksi.  Lähtöjännitystä toi se, että Hulda vetäisi lauantai-iltana huikopalaksi biojätesankollisen menneen viikon jätteitä.  Aamulla tuli sitten sankollinen p... onneksi... 

Tuloksiin! Essi sai KP ja oli VSP.  Hulda siis PEK2. Ja yllätys, yllätys ROP-pentu oli Joensuun Luigi! Aivan hurmaavaa oli tavata tämä herra, jota ei sitten pentulaatikon olekaan tavattu. Eli siis viisi Happy-pentua on saanut jo KP:n eli kunniapalkinnon.  Avecceina Tuike ja Touko, joilla tuntui viihdettä (lue karkkia ) riittävän Jyväskylän Paviljongin hulinassa.

Jyväskylän KV-näyttely 17.-18.11. Tuomari Leila Kerkäs, Suomi. : "Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja korvat, sekä ilme. Hyvä ylälinja. Hieman lyhyt ja luisu lantio. Etukulm. saisivat olla voimakkaammat. Askelpituus riittävä. Hyvä runko &  karvanlaatu & väritys. Miellyttävä käytös."

Nalli sai pääministeritautisena harvinaista herkkua eli possun korvaa. Hulda pääsi ajomatkan jälkeen Kellolahden kierrokselle (7 km). Se oli palkkio riittävästä askelpituudesta ja jätesangon tuhoamisesta, semminkin kun naaman vihreys on ohitettu... Eli lantioon tuli vähän lisää luisuutta :)! Mutta nyt poksahtaa kuohuviinipullo!

16.11.2007

Maa on kunnolla lumen peitossa, ja sekös on mukavaa koirista. Pyry nautiskelee lumikylvyistä eli pyörii onnellisena ja lumi pöllyää. Hampaat tulivat kuntoon, mutta lääkkeestä tuli ripuli,joka ei tahdo mennä ohi ollenkaan. Kuuri piti keskeyttää. Nyt on sit Akibakt (?) siis joku tämmöinen bakteerivalmiste käytössä. Mutta henki ei haise, ja koira on muuten pirteä ja reipas.

Huldan mielestä on tarpeen tuulettaa keskellä päivääkin. Ovien availu on mennyt jo sille tasolle, että ulko-ovi ja sisäovi aukeavat näppärästi ja hetkessä ihan milloin vaan, mut yleensä silloin tietysti kun ketään ei ole kotona. Onneksi ovat onnettomat niin luppia, että eivät ole tohtineet lähteä pitkin pihoja juoksentelemaan. Ja ystävällinen naapuri laittoi jo kerran koirat takaisin sisälle. Ja kuulema kulkee suvussa -- Kössi -isäkin on samanlainen kenguru -- enteellinen nimi siis! Kuten tuo Hulda Huoletonkin, seuraavasta koirastani tulee muuten Rauha!

Juoksut mietityttävät ja kysyinkin jo sähköpostiringiltämme APUVA. Keskustelun voisi tiivistää näin:  nartun juoksuja edeltää tiheämmän pissailun ja nuuskuttamisen vaihe, joka kestää noin viikon. Sitten alkaa tiputtelu jota kestää noin 3 viikkoa. Vuodon määrä vaihtelee yksilöittäin, esimerkiksi Eve ei ole tarvinnut ns. housuja ollenkaan.  Ulkoilussa Eve on Katin mukaan kiinni 5-20 päivät. Riskipäivät tulkitsen näin kahden uroskoirankin emäntänä laajasti eli vähintäänkin päivät 7-18 .

Kirsin mukaan hänen kasvateillaan juoksut ovat alkaneet noin 6 kk- 1,5 vuoden ikäisenä.

Nuuskutreenit loppuivat. Kiitokset vaan Tarulle ja runsaalle 20 treenikoiralle omistajineen. Hyviä malttitreenejä ja häiriöseuraamisia tuli tehtyä paljon!

7.11.2007

Lisäilin vihdoinkin vähän kuvia kuva-albumiin, jonne pääsee siis etusivulta. Mukana myös joitakin kuvia työreissulta Petroskoihin. Tässä on Janne Penttisen kuvaama Hulda 22.9.2007.

47336.png

6.11.2007

Pyryn suusta löytyi eilen ientulehdus ja yksi poistettava hammas. Se lähti helposti irti, ja nyt 10 päivää antibioottia ja suunputsausta. Hammaskiveä ei juurikaan ollut, vaikka ekaa kertaa tongittiin suuta. Operaatio tapahtui tietystikin rauhoituksessa, aika kevyessä, kun oli aika tajuissaan suht heti herätyksen jälkeen.

Sunnuntaina varisteltiin Nuuskujen päivätreeneissä jossa oli ohjelmassa damiin ja riistaan tutustuminen. Pitkästä aikaa Hulda kantoi damia, itseasiassa lopulta ihan kunnollakin. Variskin nousi siivestä roikottaen... Treenitauossa voikin olla ideaa...

Päivän huippu uutinen oli se, että Saken perheeseen tulee ensimmäinen oma koira, bordercollie Winnie -narttupentu Tuija Kupariselta Rantasalmelta. Hieno juttu, ja hyvä, ettei kenelläkään perheessä ole koira-allergiaa, todettin kun  koko porukka kävi verikokeessa.

Eilen Hulda kävi Atin vetämissä tokotreeneissä tutustumassa parkkihallitreenaukseen :).  Paikka löytyi lievän keskustaharhailun jälkeen,  kiitos Katin kauko-ohjauksen...

3.11.2007

Seijalle lupasin, että laitan heti tiedot Lahden pentunäyttelyn ryhmäkehästä: ulos me lennähdettiin.  Evenisäturbon omistajan Riitan ja Akan perässä juostiin ja yhdessä ulos.  Eli sikäli siis ensimmäinen näyttelyentree sujui hyvin, kun ryhmäkehään tuli kutsu. Sisaruslauma sai kaikkinensa kasvattajaryhmän KP:n (kunniapalkinnon). Nartuista Essi ja Hulda sai  saman arvostelun.  Essi siis toinen ja Rilla kolmas.  Eppu oli pentujen VSP! Tänään oli sit tämmöinen sisaruspäivä. Kaikki olivat jämäköityneet sitten viime näkemän.

Tuomari oli Tanya Ahlman-Stockman: Arvostelu: "Hyvänkokoinen narttu. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Erinom. runko ja raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hyvin. Hyvä luonne."

Hulda malttoi suht hyvin seisoa alussa. Juokseminen oli välillä vähän pomppimista, ja kehän reunalta tulikin kommenttia lyhyistä taka-askelista. Ryhmäkehän kokoontumisessa kakaraista jo alkoi tympimään. Mutta kaikkinensa ihan OK.

Lähdettiin aamulla kaksin Huldan kanssa. Kävin Heinolassa moikkaamassa kummipoikaa ja perhettä. Kiitos päiväteestä ja lahjastakin, säästelen sen sitten jouluun :)! Illalla kello 9 takaisin kotona. Sulaa Heinolasta ylöspäin. Päivällä satoi lunta Lahdessa. Ja nyt syömään... ja lapset nukkumaan!

22.10.2007

Noutajatouhut tahmovat, ja nyt ollaan "pidä vaikka puoliväkisin" -linjalla. En siis onnistunut pentuaikana pitämään lapsia kurissa leikittämisen kanssa, eli vetoleikit yms. nyt näkyvät. Nyt siis laitan damin suuhun (käsky), pidän suusta kiinni ja katson ruskeisiin silmiin... sitten Kiitos ja dami käteen. Pikkuhiljaa sitten liikkeelle ja kantamaan. Katsotaan miten etenee. Syy tähän oli se, että damipalautukset alkoivat olla mitä sattuu.

Toko1 loppui. Kotona olemme harjoitelleet hyppyä, maahan menoa yms. Hulda on niin ahne, että käskyt unohtuvat nappulaa odottaessa. Nyt olen siirtynyt osin palkkaamaan ns.lautaselta. Maahanmeno etenkin toimii nappuloilla, mutta ei pelkällä käskyllä. Myös edestä sivulle tuloa on nyt harjoiteltu. Seuraaminen ja paikallapysyminen ovat hyvässä mallissa. Seisominenkin suht koht.

Siistin vähän korvia ja tassuja  näyttelyjä varten (3.11. Lahti, 18.11. Jyväskylä). Edelleen on takakorkea.

Pyry voi suht hyvin. Liikkuminen on vähän jo sellaista jähmeää pää alaviistossa, ja ei oikein pidä toisten syöksyilystä. Jaksaa kuitenkin kulkea useammankin kilometrin lenkit. Ja on kotonakin leikkisä, kantaa lelujaan ja tulee rapsuteltavaksi ja tekee hienoja malttitreenejä makupalojen toivossa :)!

Juha kuitenkin kaivoi jo mökille haudan valmiiksi; haluamme haudata Pyryn lempimaisemiinsa sitten kun sen hetken aika koittaa. Kovasti toivomme, että Pyry on kanssamme vielä ensi kesänkin ylitse! Perusterve koirahan se on edelleen, siis 14,5-vuotiaana.

2.10.2007

Tuoretta tietoa Rautavaaran metsistä. Tytsä on oppinut nopeasti sopivalla hakuetäisyydellä tapahtuvan liikkumisen (siis haravoi metsästäjän edessä) ja reagoi nimenomaan riistalinnuille, eli kun vainuaa, alkaa etsiä lintuja ja saa ne liikkeelle. Huldan karkoituksesta putosi tänä aamuna ukkoteeri, toisesta laukauksesta eli varsin kauas ja koira sen hienosti paikallisti, palautus vielä tahmoo.  Vielä kun saisi innostettua Juhan ottamaan koko metsästyspuolen koulutuksen omakseen, ja viemään Huldan taippareihin...

Sunnuntaina 30.9. tein Huldan kanssa ekan oikean lyhyen verijäljen (n.150 m): jäljelle tuli ikää 16 tuntia, kun lähdimme sen tyynessä kelissä käymään läpi. Tein useita makauksia, joille heittelimme Tuiken kanssa nappuloita. Aamulla nappulat oli syöty, ja jäljeltä löytyi jonkun pikkupedon kakat. Hulda jäljesti aika jälkitarkasti, tosin varovaisesti ja hiljaa. Viimeisellä 50 metrin pätkällä alkoi päästä hommasta kiinni. Maavainu on selvästi paljon enemmän käytössä kuin Pyryllä, joka tuppaa porskuttamaan nenä pystyssä.

Olimme Tuiken kanssa Hulivilien pentutreffeillä 22.-23.9. Jämsänkoskella. Kiitos Kirsille hienoista järjestelyistä! Kaksi päivää koulutusta ja mukavia ihmisiä, jaa olihan niitä koiriakin: Happyjen sukukokouksesta puuttui vain Luigi! Essi, Rilla ja Eppu ovat koulutusmielessä jo hyvässä alussa, hienoa, että intoa riittää ja osaamista karttuu tietysti tekemällä. Hulda vieroksui aluksi taas kuollutta riistaa, tosin pupua kantoi houkuttelun jälkeen ja siivestä retuutti lopulta niin varista, lokkia kuin fasaaniakin (näistä mieluisin). Erehdyin viemään Huldan myös damiruutuun, oletuksena oli, että tuohan se nyt sentään omansa pois. Hulda tarkasti kyllä damit, mutta ei palauttanut yhtään. Nyt pitäisi suoriutua jollakin keinoin yhteisharjoituksiin, tai sitten meillä on keväällä tosiaan tekemistä... Paljon tuli vinkkejä siitä, mitä pitäisi tehdä, joten ei kun vaan tekemään!

Kävin myös mielenkiintoisia keskusteluja siitä, viedäkö koira metsälle ensin vai ensin harjoitella taippareita varten. Metsästysnäkökulma voitti - ja minä sain mielenrauhan. Eli koira tekee ensisijaisesti sitä, mitä varten se on hankittu. Ei liene kehno perustelu :)!

Tuike ohjasi Huldaa näyttelytreeneissä. No jaa...  Essi on kyllä pennuista kaikkein kaunein... tuumaa kehäkriitikko... Kuvia tulee myöhemmin, jahka pääsen kuvia lainaamaan, omasta kamerasta meni akku.

18.9.2007

Toko-treeneissä Huldan, Pyryn ja Tuiken keralla. Teimme mm. kohtaamis- ja kontaktiharjoituksia, paikallapysymistä istuen ja vapaita vauhti- ja kujaluoksetuloja. Kohtaamis-kontaktiharjoituksessa  olimme kahdessa rivissä vastakkain ja sitten yhtäaikaa liikkeelle. Hyvä harjoitus nuorille koirille. Että oli hienoa, kun Hulda teki aivan nappiin luoksetulonsa kujassa = eli koiria niin vasemmalla kuin oikeallakin ja varsin pitkään matkaan luoksetulo, vaikka ei olla niitä tämmöisenä koskaan treenattu. Täpövauhti ja istui eteen. Kuopiohallin kenttä on siitä hyvä, että siellä testataan koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja häirioitä piisaa, välillä menee ohi juna, välillä tulee paikalle kuorma-auto jne... Tuike teki vanhalla herralla seuraamista ja "kauko-ohjauksia" yms. mielenvirkistystä. Lämmin ilta + 10 c.

17.9.2007

Metsästys sai jatkoa heti maanantaina, kun Juhan lomaviikko alkoi ja kävivät Huldan kanssa Rautavaaralla. Aamulinnustukseen Hulda lieneekin omiaan... aamuvirkku kun  on...Tuliaisena oli akkateeri, joka lähti taas liikkeelle ihan ittekseen ja pam. Hulda paukkunoutaen sen sitten paikallisti, tosin Juha rynnisti paikalle, kun epäili ettei kakara jaksa isoa lintua kantaa. Kotona sitten tuskitteli epävarmuuttaan, että miten ihmeessä sitä koiraa oikein pitäisi näihin kanalinnustushommiin opettaa. Paukkunoutajalla kun on usein käsittääksemme taipumusta myös koviin otteisiin... ettei samalla pilata nuoren koiran riistankäsittelytaitoja. Surffailin kanakoirasivuilla, ja totesin, että kaiketi se koira pitäisi saada vaan osoittamaan lintu eli jähmettymään seisontaan! Se vaatisi ehkä sellaiset 2000 toistoharjoitusta... ja sillä puolellahan kaiketikin koiralle annetaan pudotus vasta sitten kun homma toimii. Eli jälkiviisaus taas rassaa...

Mutta tyytyväisiä olemme Huldan tarmokkuuteen. Juha eksyi tutuissa metsissä :), mutta pitkää päivää ja metsäkilometrejä ei huomannut koirassa taaskaan illalla, kun piti sitä ihanaa akkateertä vahtia!

16.9.2007

Hulda on menetetty... siis metsästykseen... Tuumasi Juha kun soittelimme eilen. Olivat ensin käyneet porukalla ampumassa Riistaveden Pelonniemellä hiekkakuopalla. Tuike piti Huldaa, ja kuulostelivat yhdessä useita haulikon laukauksia.  Koira oli ensin kevyesti hätkähtänyt, sitten vaan terävöitynyt aina laukauksen kuultuaan. (Nämä olivat ensimmäiset laukaukset: ihan tarkoituksella on oltu varovaisia, kun Hulda on vaikuttanut vähän ääniherkältä. Totuteltu räminään yms. kotona.)

Varsinaisella iltapäivän metsästysreissulla Hulda oli kuljeskellut lähettyvillä ensi alkuun ja löytänyt hajuja maasta. Aikansa kuljettuaan Juha sitten ampui pyyn - ilman että Huldalla oli osuutta asiaan. Hulda  lähti käskystä etsimään lintua ilman, että näki tarkkaa pudotuspaikkaa mutta tuli kuitenkin pian  pyy suussa takaisin. Lintu oli noin 30 metrin päässä. Palautus oli ripeä, ja ote napakka :).

Myöhemmin koira löysi myös metson jäljet, jotka kiinnostivat  kovasti ja ukkometso lähtikin omia aikojaan edestä lentoon. Loppureissusta Huldan rohkeus kasvoi ja haku laajentui kuulema vähän turhankin pitkälle.

Aamun jänisjahdista Nalli haukkui Huldalle laahausjäniksen. Minä tein sitten porukan kotiuduttua vielä 60-70 metrin laahausjäljen: Hulda jäljesti maavainuisesti ja tarkkaan suoraan jänikselle, jota nuoleskeli ja pikkuisen kannustuksen jälkeen toi  minulle - muutaman metrin matkan, vaikka jänis ei ollut mikään kovin pieni. Tein myös Pyrylle oman jäljen - näkyi ero näiden jäljestystavassa, Pyry on  tosi ilmavainuinen, mutta lopputulos oli yhtälailla sama.

Kotona metsästyspäivän jälkeen meillä ei ollut uupunut saalistaja kuten olisi voinut toivoa :), vaan valpas vahti. Saaliit kun olivat ulkovarastossa, niin Huldan piti niitä päivystää!

Oma päiväni meni muuten Metsäkeskuksen järjestämälä raivaussahakurssilla :)! Ratkiriemukkaita raivaushetkiä toivotteli kouluttaja Risto Mykkänen... Hyvä opastus uuteen lajiin, jota toivottavasti tulee sitäkin "harrastettua".

Sunnuntaina piipahdus tokokentän reunassa, kisan jälkeen tosin, kun meinasi unohtua (13 peräkkäistä työn ja sivutyön parissa vietettyä päivää saavat näemmä muistinkin pätkimään).... mutta näin kuitenkin Katia ja Attia sekä Löppösen Tuijaa, jotka olivat ahkeroineet sadesäässä koko päivän. Koirasiskokset retuuttivat hetken toisiaan...

13.9.2007

Kontaktia ei kaiketi voi treenata koirallaan liikaa, eihän? Olen lisännyt sitä (etupäässä katso -sanaa ja silmiin tuijottelua ja nappulapalkkausta) ja samalla tehnyt näitä "dominanssijuttuja" siis kuka menee ovesta ja kuka tulee peräkontista ensin. Ja huomannut sellaisen kummallisen asian, että herrakoiratkin ovat taas paremmin kuulolla :). Eli nyt siis panostamme tähän arjen sujumiseen, ja siihen, että teemme palasina erilaisia toko-juttuja, istumista, sivulletuloa, parin askelen seuraamisia, maahanmenoja yms, minkä opettamisen nyt luulen osaavani. Ja kaikki tämä tapahtuu normaalitouhujen keskellä pari minuuttia kerrallaan.

Huldan virkeydessä on puolensa. Se nousee ennen kuutta rapisemaan ja herättää Nalli-beaglen, ja yhdessä ne rapisevat alakerran koirahuoneessa niin, että pakko kai se on herätä. Siis minun. Kukaan muu ei tähän reagoi... No tuleepahan käytyä aamulla kävelylenkillä. Syy varhaisvirkeyteen on ahneus, sillä Hulda odottaa aamuruokaansa, jonka annan sen toisinaan ennen kuin lähdemme ulos (selviää yhdellä tarpeidentekoreissulla). Se on myös availlut näppärästi ovia: etupäässä syy on se, että sen on oltava alakerran kylppärissä vahdissa jos minä tai lapset olemme siellä. (Suihkusta on kiva käydä juomassa vettä...) Onneksi ulko-ovi ei kiinnosta...

5.9.2007

Aloittelemme tällä viikolla yhteistreenejä. Katsotaan nyt miten tämä viikko-ohjelma asettuu kohdilleen, siis pitemmän päälle, kun elämässä tuppaa olemaan näitä liikkuvia osia.... Maanantai-iltana oli Savon Nuuskujen peruskoulutuksen avaus teorialla, koulutukset ovat aina torstaisin.

Eilen tiistaina kävimme Kuopion palvelus- ja seurakoirien toko-treeneissä, ja onnistuimme pääsemään TOKO1-kurssille joka tosin oli jo 3 kertaa menossa. Tiistai-ilta olisi meidän lasten harrastusten kannalta paras mahdollinen treeni-ilta, joten olinpa tyytyväinen, että sinne päästiin. 

Ihmeesti sitä onkin unohtanut, miten eri jutut opetetaan. Sain hyviä vinkkejä Kirsiltä (tolleristi itsekin): Esim. maahanmeno hissillä, ei missään nimessä istumisen kautta, eteenistumista voisi harjoitella seinän vieressä (Hulda tuppaa kääntymään vinoon)... Opetan PK-luoksetulon siksi, että voihan se olla joku päivä tarpeen. Koskaan ei voi tietää, mitä tulee eteen! 

Muuta muistettavaa: Makupalojen vaihtaminen vasemman puoleiseen taskuun saattaa helpottaa kiemurtelua ja vinoilua. Ja aina palanen kerrallaan. Tein paikallaoloa istumalla, kun maahanmenoa en ollut vielä opettanut, ja onnistui tällaisessa uudessa paikassa jopa 20 sekuntia! Yes! Tästä se lähtee!

2.9.2007

Varisten kanssa sujui sitten vaihtelevasti. Päivä 1: Tein huurteisella, ihkauudella vaakulla hienot treenit, vapaita heittoja 10 metriä ja ylenpalttisen kehumisen tuloksena sain vaakun noin metrin päähän. Selvästi omii vaakkuja enemmän kuin dameja. Olin taas hyvilläni tähän treeniin, kunnes...

Päivä 2:  Täysin sulanut ja erittäinkin verinen vaakku ei sitten kelvannut lainkaan. Hulda nosteli ja nuuski ja näytti nyrpeää naamaa. Pelleilin ja ryömin ja yritin vaikka mitä. Kyllä otti pattiin. Lopulta laitoin vaakun tyynesti pois. Jätetään toiseen kertaan. Sovitaan vaikka niin, että koiralla oli huono päivä. Tosin tuli tässä aika monta -tosin lyhyttä - treeni-iltaa peräkkäin.

PS. Juoksin lauantaina 1.9.2007 puolimaratonin Kuopiossa, sippiaika jäi 15 sekkaa alle 2 tuntia. Ihan hyvä näillä juoksuilla.

28.8.2007

Metsässä pitkästä aikaa Huldan (6 kk) kanssa treenimielessä.  Melkoisen vaihteleva tapaus. Välillä sain aika hienoja markkeerauksia takaisin jopa 15 metrin päästä, ja välillä Hulda jäi lorvailemaan damin viereen. Korotin ääntä ja sain liikettä peppuun; selvästi testataan rajoja. Parhaiten toimii kun annan "siipisukkadamilla" vapaita heittoja ensin (tosin on niin ihana että tahtoo mäihätä), ja siihen perään suht kootusti damimarkkeeraus. Liikkuu hyvin ja aika laajallakin alueella, ja selvästi alkaa jo olla kärsivällisyyttä. Palkintona käytän nappuloita ja vuolaita kehuja, nappulat näemmä paras motivaattori onkin etenkin jos metsään on lähdetty nälkäisenä. Ei pidä ääntä metsässä ja kulkee ketterästi. Palautukset tulevat useimmiten varpaille (nappula mielessä nääs) tai puolen metrin päähän.

Kävin myös järvessä  (pitihän se dami sieltä noutaa...) ja sain Huldaakin houkuteltua pari askelta uimaan tai porskuttamaan. Vesidamia ei palauttanut kuin ihan rantavedestä. 

Kokonaisuutena harjoitus meni tyydyttävästi, vaikka tuo uintihomma tökkiikin. Koira nautti tekemisestä ja kotiin asteltiin iloisella mielellä. Variksia saan loppuviikosta, joten katsotaan sitten, mitä tapahtuu.

20.8.2007

Kävimme eilen collieyhdistyksen mätsärissä Kuopio-hallin kentällä. Hulda aloitti Lapsi ja koira -kisassa Tuiken kanssa. Pääsivät hienosti jatkoon yli kahdenkymmenen parin joukosta, vaikka ensiesiintyminen oli pientä hyppelyä ja pyörimistä. Odottelimme sitten pentuluokan viimeisenä kehään menoa. 28 koiraa, ja jatkoon ja punaisten ryhmässä liikkuminen sujui hienosti. Loppuseisonta ei huvittanut enää Huldaa, joten totta kai se oli AINOA syy, että lennähdimme pois jatkosta. Hyvä kokemus. Itsekin tarvitsemme harjaannusta, saati sitten koira!

Treffasimme illalla vielä Essin ja Even, Katin ja Atin kanssa Julkulan rantamaisemissa. Pennut olivat kauniita :)- ennen kuin  kiersivät kaikki mutalammikot - ja selkäpuolelta kuin kaksoset. Hulda hintsusti isompi (ja leveämpikin :)). Pyry oli pirtsakkana aivan Even lumoissa. Vailla itsehillintää koko lauma loikkasi myös kalliojyrkänteeltä järveen...Katin ottamat kuvat ovat  kuvakansiossa.

14.8.2007

Ensimmäiset Huldan sisarukset ovat aloittaneet voitokkaasti kehäketun uraansa (Eppu ja Rilla voittivat pikkupentuluokan Tollershow´ssa ja Essi pärjäsi mätsärissä). Hienoa!  Mukavaa olisi mennä porukalla jonnekin pentunäyttelyyn, esim. Lahdessa taisi olla myöhemmin syssymmällä. Terkkuja vaan Luigillekin, kun olet pongannut!

Kaupunkilaistuminen on sujunut yllättävän hyvin, vaikka mökiltä tarttui lähtiäisriesaksi taas joukkio punkkeja - siis nimenomaan Huldaan. Expot auttaa nippanappa kolme viikkoa. Tuike huolehtii iltapäiväulkoilutuksen ja ruokkii koirat, tänäänkin oli kuulema käyttänyt kunnon kävelylenkillä heti ekan koulupäivänsä jälkeen. Touko aloitti tänään eskarin, ja eilen illalla tallustelivat alakertaan Huldan kanssa yhtä aikaa nukkumaan jo ennen kello 9!  Jäisipä tavaksi...

6.8.2007

Perhe on telttaretkellä, ja minä jouduin töihin ja helteiseen toimistoon. On se niin väärin 6 viikon megaloman jälkeen...

Tollerikuulumisia ei ole ihmeemmin, eli koirat voivat hyvin. Pyry on käyttänyt kesän Cartivetiä, ja joko se tai kesän rento meininki vapaine ulkoiluineen on saanut nivelet taipuisiksi. Takapään viime kesänä leikattu anaaliadeema taitaa uusia, joten sitä tässä seurataan. Tuike on innostunut treenaamaan Huldalla näyttelykäyttäytymistä, ja harkitsenkin tässä jos jätänkin handlaukset hänelle. Tollershow jää meiltä väliin, kun ei hokattu että oishan sinne jo voinut mennä.  Eli nyt vaan sitten suunnittelemaan kehäketun kierroksia! Lisäsin kuviin pari Huldan poseerausta.

Heinäkuun kuvista löytyvät myös 4.8.2007 pidetyn ikäritapaamisen kuvat! Olipa mahtavaa tavata Rantasalmella -80-luvun taitteen ikärinuoria, eli kaikki me ollaan nyt kutakuinkin nelikymppisiä! Tästä porukasta peräti kolme juoksee maratoneita, suurin osa liikkuu enempi tai vähempi säännöllisesti. Päpi hyppäsi vielä melkein 4 metriä pituutta, ja kaikilla taisi kuula lentää reilusti yli 6 metrin...Hauskaa oli, ja iltahan jatkui tietysti Rinssissä. Sovittiin myös, että nähdään vuoden kuluttua!

16.7.2007

Olen otettu! Hulda ja Pyrtsi, meidät on pongattu! Sivun laskurikin oli jumissa ja luulin jo itsekin, että on onnistuttu eksymään bittinikkareiden sivusyövereihin. Kiitos herttaisista ja kannustavista viesteistä vieraskirjaan! En valitettavasti voi teille henk.koht. vastata, en osaa tai sitten tällä ei voi. Tai voinhan: Kiitos Mari ehdit ekaksi! Varmaan tässä nähdään, kun me tosissamme aloitamme pörräämään. Essin ja Even porukoille myös kiitos tsemppauksesta, jospa sitä joskus saisi oikeasti homman haltuun ja ihan kunnon sivut aikaiseksi.. Ja olipa hienoa kuulla Helenasta ja Iineksestä. Ilmeisesti meitsin nenä kiinni -ikkunassa vaiheesta ei jäänyt kovin kiusallista muistoa... Aku oli tosi hieno tolleri, klassisen kaunis ja aika persoonallinenkin pakkaus.... Ja Kiisu, ehkä se loma sullekin joskus koittaa...

15.7.2007

Hulda kasvaa ja vankistuu. Häntä näyttää jo tollerin hännältä. Hampaat vaihtuvat, ja jo ensimmäinen kulmahammaskin lähti pois. Mökillä Hulda viettää koiranpäiviä ja kuljeskelee omia teitänsä. Itsenäinen luonne, näemmä. Juhannuksena alkaneen mökkeilyn jälkeen myös sisäsiisteys on kunnossa.

Damitreenit sujuvat sisätiloissa, mutta ulkona haluaa omia itselleen. Eräänä aamuna polulta löytyi kuollut koskelonpoika, jota sitäkin kannettiin. Laitoin vihdoin punkkeja vastaan Exspotin, ja ilman oireita selvittiin.

Muuten ihan normaalia mökkeilyä Sulkavalla, veneilyä, vieraita, Tuiken keralla issikoita, ripaus golfia ja viinijuhlaakin, lintsiä ja ikeaa, mansikkakakkuja ja Toukon monipäiväiset synttärit. Nyt jo mustikoita ja kantarelleja... Teimme myös Tuiken kanssa rullaluistelu/pyöräilyreissun Vekarasta Telataipaleelle. Uusi kanava on laitettu tosi hienoksi.

Huldakin on päässyt veneilemään. Jo eka venereissu meni niin, että pentu meni keulaan nukkumaan, pahimmatkaan töyssyt eivät unia häirinneet.  Sake ystäväni ihmettelee Huldan luonnetta: miten voi olla noin fiksu pentu, käyttäytyy kuin aikuinen koira. Vieraskoreutta kai...

Iloitsemme siitäkin, että Pyry on voinut hyvin.  Teemme muutaman kerran viikossa noin 5 kilometrin kävelylenkin, joka sujuu hienosti. Pientä ontumista on ollut aina välillä, mutta muuten menee hyvin. Kuivia silmiä hoidamme pelkällä silmävedellä.  Huldan ruuaksi vaihdoimme Hill´sin, joten ovat nyt kaikki samassa merkissä.

Omat juoksutreenit ovat olleet peruslenkkejä (3-4 kertaa viikossa 7-14 km), maraton jää tältä vuodelta väliin.

17.6.2007

Näytin tänään Huldalle toisen kerran varista. Ensimmäisen kerran varistelimme näin kotioloissa vappuna, ja toinen kerta viikkoa ennen juhannusta. Tässä välillä hän on tosin kanniskellut sukkadamin ympärille sidottua variksen siipeä.

Pidin koiran hihnassa ja Tuike pudotti  (vähän kohmeisen) variksen tien varren mustikkoon, sieltä sitten Hulda nappasi vaakun suuhun ja käveli eteenpäin. Tein pari heittoa 6-8 m, hihna irti ja sain kaksi hienoa palautusta suoraan syliin! Tässä vaiheessa meinasin jo lopettaa huikeisiin kehuihin, mutta, sitten brassailimme vähän ja Hulda kävi esittelemässä saalistaan niin Pyrylle kuin Nalli-beaglellekin. Ne katsoivat vähän kakkosella, kumpaakaan kun ei varis voisi vähempää kiinnostaa. Lapsia nauratti kovasti, kun Hulda pomppasi Pyryn ylitse varis suussaan. Ja sitten olikin jo turha pyytää palautusta, varis oli jo matkalla kätköön metsään, joten nappasin sen pois.

Viikko sitten kävimme tollerileirillä pitkästä aikaa. Rilla, Essi ja Hulda tapasivat äitinsä ja isänsä. Monessakin mielessä mukava leiri, mietin itseasiassa miten olenkin voinut olla kaikki nämä vuodet poissa! Ja koirasukupolvet ovat vaihtuneet, mut onneksi ihmiset ovat ennallaan...Pyry taitaa olla ainoa vanhasta jengistä, kun kuulin Mirjalta, että Junekin oli keväällä nukkunut pois.

7.6.2007

Sain tänään aluille nämä kotisivut. Tarkoitus oli tehdä ne jo Huldan "vauvalomalla" huhtikuun lopulla, mutta toisin kävi. Luulin, että sivuihin voi tehdä sisältöä Elisan (josta meillä on laajakaista) kautta, mutta eipä onnistunut. Onneksi löytyi tämä idioottihelppo - niin luulen - Webbisivu. Puute oli vain se, että otsikko sai olla yhden sanan mittainen. Se on kyllä niin väärin Pyryn kannalta. Laitoin kuitenkin Hulda, kun oletettavasti Huldalla on enempi  näitä kuulumisia. Samalla toivon vihdoinkin saavani aikaiseksi treenipäiväkirjan!

Toukokuussa Pyry sairasti jalkaansa (vanhan koiran nivelvaivoja). Särkylääkkeiden ja kortisonipiikin jälkeen vanha herra on nyt toipumassa. Mutta sivut ovat varmasti vaiheessa vielä jonkun aikaa, mutta pikkuhiljaa tässä edetään.

Hulda on nyt siis noin 3 ja puoli kuukautta vanha. Teemme päivittäin parin minuutin "treenejä". Pillillä ruokakupille, nätisti odottaminen ja sitten ruoka. Seuraamista ilman hihnaa makupalan voimin, seisomista ja pari daminoutoa sisällä ihan muutaman metrin mittaisia. Yrityksenä on saada aikaan koira, joka ryntää iloisena syliin tuomaan aarteensa. Pikkuhiljaa yritämme keksiä myös keinoja harjoitella malttamista...mutta siitä sitten myöhemmin enemmän.