Auto on tyhjennetty, pyykit koneessa ja vähänkös väsyttää... Eli tollerileiri 2008 on nyt elettyä elämää. Tyttöjoukkueemme Hulda, neidot Tuike ja Salla starttasi perjantaina aamupäivällä Himoksen Koivula 10 kohti, tankattiin itsemme Jyväskylän Keljonkankaalla, jeesailtiin Sannaa puodin rakentamisessa, odoteltiin mökkilippuja ja pongailtiin tuttuja. Happy -tiimi oli kasassa Emmaa lukuunottamatta, ja heidän kanssa tiiviisti vaihdettiinkin kuulumisia. Istuin hakuluennolla, sitten vähän BH-luennolla (ja valaistuin sinne tähtäämme :)...joskus). Sitten pitikin jo kiirehtiä ruokkimaan neitolaumaa ja suunnistaa pikavisiitille Rian valiobileisiin ja sit Eppua ja Rillaa ja Luigia tapaamaan...

Lauantain jymy-yllätys oli Essin salainen reissu taippareihin - ja läpimeni! Onnea Evessiläiset - kyllä susta Essi tulee ihka oikea NOME-koira. Kiisu-kasvattajan kuohuviinikiintiö ylittyi :)! Olihan meillä sertejä, vara-sertejä ja möllikokeita startattuna. Happyt kun keksivät aina aihetta juhlaan - tuli huomattua.

Huldan treeniksi valitsimme PK-haun. Lauantaiaamupäivän treenasimme PK-tottiksen kontaktia ja seuraamista naksuttimen kanssa. Ensin sivulla pelkästä kontaktin otosta, sit seuraa-käsky (naksu kun paikallaan) ja lopulta hidas lähtö liikkeelle. Teimme myös suoraan lähetystä noin 30 metriin (ruokakuppi palkkana). Ohjaus vasen käsi ja käsky SUORAAN. Päivän anti: tarkka runsas palkkaus (herkku, leikki, lelu) ja heti alusta lähtien pitkät matkat. Koiran pitäisi edetä nopeasti ja täsmälleen suoraan.

Iltapäivällä menimme sitten Länsi-Himoksen huipulle tekemään valmiiksi tehdylle etukäteen tallatulle ja merkatulle alueelle hakua. Meidän treeni oli makkararinkiä (tuntemattomat henkilöt näyttävät koiralle makkarat, ovat muutaman metrin päässä ringissä ja koira kulkee syömässä herkkuja, joita nämä ns. maalimiehet tarjoavat runsaiden kehujen keralla). Ajatuksena on tutustuttaa koira vieraisiin ihmisiin ja "löytää" heidät. Huldaa herkut ja mukavat ihmiset toki kiinnostivat eli pääsimme heti tekemään haamua. Ihminen menee matkan päähän (Huldalle n. 30 metriä) nostaa kädet pystyyn niin, että koira näkee. Ja painuu piiloon. Koira lähetetään herkkuja tarjoilevan maalimiehen suuntaan ja tämäkin oli Huldalle mieluisaa. Kova vauhti ja tätä tehtiin kahdesti. Vaikka päivä piti sisällään useiden tuntien odottelua (Huldalla alkoi juoksut perjantaina 5.6., joten teimme viimeisinä), se ei näkynyt toimintatarmossa.

Sunnuntaina treenasimme sitten ilmaisua, esineruutua ja kolmantena olisi ollut haku, jonne emme valitettavasti ehtineet jäädä odottelemaan kun verinäyte piti ottaman Optigen PRA- ja CEA-testausta varten. Periaatteessa haussa pitäisi opetella ensin ilmaisu, joka voi olla vähän lajista riippuen haukkumista, rullan (roikkuu pannassa) palauttamista tai vaikkapa ohjaajan raapaisu. Suomessa yleisimmin käytetään haukkua ja rullaa. Hulda harjoitteli haukkua, joka jäi aika lähelle vinkumiseen ja ääntelyyn jo päästiin varsin lyhyessä ajassa. Maalimiehellä on purkissa herkkuja, joita koira alkaa saada kun ymmärtää äännellä -- pienestä vinkumisestä lähdetään liikkeelle. Tärkeää on se, että palkka tulee täsmälleen oikealla hetkellä. Siksi vaatiikin kokeneen maalimiehen. Tähän voisi varmasti yhdistää myös naksun! Itse ei haukkumista kannata opettaa, sillä kukapa haluaa haukkuherkkää kotikoiraa.

Esineruutuun valitsimme rukkasen ja kengän. Eka kerta kun oli ruutuesineen vienti tehtiin motivoidusti niin, että koira näki mihin tavara putosi. Rukkanen tuli suoraan ja reippaasti - tosin pudotus jäi parin metrin päähän, ja vaadin sen tuomaan ihan käteen. Kenkää epäilin, kun niitä ei ole kotonakaan kannettu, mutta niin vaan se sieltä tuli. Ensin paikannus, ja paluu luokse, sitten mitä unohtui -muistutuksella takaisin ja kenkä tuli suoralla nostolla suoraviivaisesti ja nopeasti käteen.

Riippumatta ylenpalttisen kannustavista ohjaajista (siis syntyi epäilys, että jättävätkö ne ohjaajan virheet kertomatta :)... jäi itsellekin sellainen tunne, että Huldalle tämä laji sopisi hyvin. Itsenäisenä tyyppinä se irtautuu hyvin, on toimintatarmoa tekemään ja sitten jatkuvasti vaihtuvia uusia ja kiinnostavia haasteita... Ja ahneena perso palkkaukselle. Eli nyt siis tutustumaan mitä kummallisimpiin esineisiin. Ilmaisun opettamiseen tarvitsisin tukihenkilön, sillä sen pitäisi olla kunnossa ennenkuin tehdään enemmän hakua. Ja ilmaisu kannattaisi opettaa nuorena.

Erinomainen perehdytys lajiin tuli asiansa vakuuttavasti osaavilta kouluttajilta. Kiitos Satu, Hilkka, Tuija ja AP: Mielenkiintoista ja opettavaa oli seurata toistenkin tekemisiä. Ja maalimiehenäkin oli kivaa, vaikka etenkin rullakoiran maalimiehenä oli aika monta vaihetta muistettavana... Koiran käydessä ensin piilossa, lähtiessä pois ja porhaltaessa takaisin, käydessä maahan ja vasta sitten palkattavana.

Kaikkinensa kiva leiri, vaikka henk.koht. olisin mieluusti vielä enemmän siellä metsässä tekemässä ja oppimassa lisää omasta ja toisten koirien käyttäytymisestä.