Koko Belle Fox -pentue osallistui ajanlaskun ensimmäisille perhetreffeille, joka pidettiin Heinolassa 9.-10.10. Aurinkoinen viikonloppu hurahti ohi kuin siivillä, osittain se johtui siitä, että "hiukan" tarmokkaan kasvattajan mielestä kahdessa päivässä ehtii treenaamaan aivan hyvin taippareita, mejää, näyttelyesittämistä ja agilityä ... Ja kyllähän me treenattiinkin!

Siispä yhteenvetoa tulee tässä. Kaikki nostivat riistaa, osa innoissaan ja osa innostettuina. Joukosta löytyi pari "flättiä" eli Hertta ja Kamu. Cera oli tasaisen varma "tollerityylillä", ja työskenteli tosi nätisti ja hyvässä yhteistyössä. Luca, Ria ja Nelli saivat herättelyä mm. riistakarusellilla. Muina tehtävinä oli maastoon piiloteltujen lintujen "löytämistä" kuumakalleilla sekä pieniä markkeerauksia niille, jotka nostivat spontaanisti, mutta rauhallisesti.

Kamu ja lempiharrastus :)...

Damitreenit tehtiin sitten erikseen ja ajatuksena oli käydä läpi nuorille koirille sopivia harjoituksia. Ko. treenailua en nähnyt, mutta kouluttajana toimineen Seijan mukaan osalla oli palautuksetkin jo hallussa ja loput saivat neuvoja kotiinvietäviksi. Totesimme, että palautuksia voi treenata usealla tavalla. Ne kannattaisi hioa kuntoon dameilla. Palkkio damin palautuksesta on tärkeä: eli oikea-aikaisesti kehuminen, vaihto toiseen damiin/leluun esim. heittämällä tai sitten vaihto makupalaan.

Mejäilyssä teimme kulmattomat lyhyet jäljet kaikille, ja ajoimme ne seuraavana päivänä. Makauksille tiputeltiin nappuloita. Jäljillä edettiin rauhallisesti  2-3 metrin liinassa koiraa kuunnellen ja tarvittaessa kannustettiin hillitysti ja ohjattiin koiraa oikeaan suuntaan. Erityisesti jäi mieleen Rian huolellinen maavainuinen meno ja pientenkin verisienen pysähdysten huomioiminen. Hertta, Luca, Kamu ja Cera käyttivät sekä maa- että ilmavainua, ja Nelli pääosin maavainua. 

Lauantai-illan hämärässä koirat saivat vielä Katin opastuksella näyttelytreeniä, ja kaikki esiintyivät edukseen! Sunnuntaina Karo vielä perehdytti hypyttömästi agilityynkin (tämä jäi minulta valitettavasti näkemättä :)).

Sunnuntaina  jaoin myös Belle Fox Vuoden Positiivinen Ylläri -palkinnon (lyhyesti Byllärin). Palkinnon sai Nuppu-vauva, joka on auttanut porukoitaan Hertan koulutuksessa ollen säännöllisesti unessa koulutuskentällä. Nupun muita ansioita ovat mm. hiljainen äänenkäyttö sekä hyvät yöunet. Nuppu sai lahjaksi Niken tennarit (kokoa 19,5), Tennarit siksi, että kyllähän perheessä jokaisen on hoidettava koiranulkoilutusvuoronsa - ajallaan siis.

Treffeillä mukana olivat siis Ria (Cilla ja Wille), Hertta (Sanna, Teemu ja Nuppu 2 kk), Cera (Riina ja Janne), Nelli (Elina ja Eeva), Kamu (Riikka ja Sanni), Luca (Lotta ja Jani) sekä  Jack (Karo tuli sunnuntaiksi). Erityiset kiitokset Seijalle (kera Epun ja Jimin), Katille (kera Even ja Essin), Karolle sekä Eevalle! Mukana sähelsivät myös Tuike Hilda-ystävänsä kanssa sekä perjantaina juoksunsa aloittanut Hulda.

Vasemmalta Kamu, Luca, Jack, Hulda, Nelli, Hertta, Cera ja Ria ohjaajineen :).  Lisää kuvia on galleriassa.

Koirankasvattaminen ei ole nykymaailmassa ja suomalaisessa koirakulttuurissa mitenkään unelmahommaa, sillä se on ensinnäkin hurjan työlästä, jos sen aikoo tehdä kunnolla, toisekseen täydellisiä koiria ei ole olemassakaan. Mutta kun pennunomistajiksi valikoituu näin ahkeria ja herttaisia ihmisiä kuin nyt ja lopputuloksena on aika tavalla rotumääritelmän mukaista porukkaa, niin mikäpäs tässä ollessa :)...