Huldan kesän treenissä on pinnalla ollut uimakoulu! Hulda arastelee vettä viime kesäisen laiturilta putoamisen jälkeen, mutta ei vieläkään mene vapaaehtoisesti  itse veteen. Hulivili-treffeillä Jämsänkosken Valkealuomen entisellä koululla saimme taas lisäkipinää. Oivallus oli se, että pitäisi vaan jatkaa ja jatkaa... siis toistoja kymmenittäin ja siitä sitten pikkuhiljaa aina vain syvemmälle. Kouluttaja Janne kokeili myös hihnalla uittamista, joka ei Huldan tapauksessa toimi. Parhaiten saa tuloksia vaan heittelemällä dameja rantaveteen aina vain syvemmälle ja siten palkkaamalla palautuksista. Pääsimme lopulta pikku-uintipyrähdyksiin, vaikka Huldan paluu rannalle olisi yhäkin ilmeensä puolesta ikuistamisen arvoinen.

Kasvattaja-Kiisun emännöimillä treffeillä vilahteli vuoden pentusatoa, ja todentotta olivatkin kauniita kakaroita... Teimme Riitan (isosisä Turbon emännän) ja Jannen opastuksella "dami-nome-kokeen", joka meni Huldalla ihan OK uintiosuutta lukuunottamatta. Itse rupesin vaan säätämään hakuun lähettämisissä, tehtiinkin piiitkästä aikaa damihakua ihan sokkona. Näkyy tietävän, kunhan vaan päätti ensin tuoda oudot ja vieraat damit. Näytimme Sannan kanssa myös Huldalle kania, ja vähän se sitä oudoksui. Pitäisi siis hommata pakastekani... Kokeilu kolarijäniksillä jääköön ainutkertaiseksi, sillä sen jäljitysyritys päätyi tässä taannoin Huldan piknik-tarjoiluksi, onneksi ehdin väliin.

Huldan sisarussarja toimii dameilla varsin tyylikkäästi, ja nome-startteja tässä odotellaankin...Popula oli paikalla Luigia lukuunottamatta. Huvittavaa on seurata meidän ohjaajien erilaisia tapoja toimia. Etenkin me savolaiset taidamme olla aika äänekkäitä :).

Sanna hommasi meille upeat t-paidat, joissa on etupuolella koiran nimi ja takana lukee Hulivili is Happy! Kivaa oli, vaikka fiksusti ajelimmekin jo lauantai-iltana pois. Huldan ja minun matkaseurana oli maanantaina koulunsa aloittava Touko.