Chicagot täyttivät vuoden. Onnea vielä kerran!
Kotona koiruuksien kanssa arki sujuu leppoisasti. Pientä treeniä teemme kotioloissa ja Nasun kanssa tokohallilla. Nasulla on naksahtanut vihdoin yhteistyö johonkin malliin (kiitos tokotreenien), ja se toimii välillä kivasti. Kehun itseäni(kin) maltista, eli hitaasti edeten yritämme välttää pahempia virheitä. Noutaminen on Nasulle niin iloinen asia, ja kun se yhdistyy siihen, että palautuskin on iloinen asia, niin eipä valittamista. Mutta paljon on vielä töitä tehtävänä.
Nasun murrosikä on jäänyt taakse, ja juoksut alkoivat 31.3. eli hiukan alle vuoden ikäisenä. Nekku (Belle Fox Chicago Hope) ennätti jo omansa pitämään. Se on todella kaunis nuori narttu, Huldan narttupennuista selkeästi eniten äitinsä kuva. Olen ilokseni nähnyt Nekkua jo pari kertaa tänä vuonna.
Nasun juoksut tulivat aikaslailla varkain. Ainoastaan nuuskuttelun lisääntyminen ja tuplapissit ennustivat niiden tulemista, ja se on kenties hieman rauhallisempi.
Max (Belle Fox Chicago White Sox) ei ole vieläkään kunnossa. vaikka Liisa aivan ihailtavasti jaksaa sitä hoidatuttaa ja etsiä sytä. Hevoskielellä sanoisin, että ei liiku puhtaasti eli jotain jumia/liikerajoittumia on takaosassa. Toivotaan, että saadaan ihanainen Max kuntoon. Koirakko treenailee tokoa ja taippareita varten, mutta agilityhaaveet ovat toistaiseksi jäissä.
Pienenä toiveena oli tehdä 3. Belle Fox pentue vielä tänä vuonna, mutta aikatauluongelmat ja suunnitellun nartun yllättäen alkanut juoksu kaatoivat sen haaveen. Ajatuksena oli liisata eräs mahtavaluonteinen narttu, mutta se jäi nyt tekemättä. Eli seuraava pentue on nyt kysymysmerkki. Mainittakoon sekin, että Duxista on edelleen siemenerät opaskoirakoulun syväjäädytyksesä, ja kasvattaisin niistä pentueen erittäin mielelläni itse. Kiirettä sillä ei ole, siellähän se pakkasessa säilyy.
Lucaa (Belle Fox Be Jackson) on kyselty parillekin nartulle. Näyttää siltä, että sen jalostuskriteerit taitavat olla keskimääräisiin jalostusratkaisuihin nähden poikkeuksellisen korkeat. Kunnioitan kyllä Lotan linjaa, eli olemme molemmat samaa mieltä siitä, jos nartun luonteessa on arkuutta tms., ei sitä pitäisi yrittää uroksen luonteella korjata. Etenkin kun juuri nartun luonteen kielteiset ominaisuudet ovat usein niitä voimakkaimmin periytyviä. Eli toki Lucaa voi harkita sopivan sukutaustan omaavalle nartulle (sukusiitosaste lähellä nollaa 6-polvessa), jolla sosiaalinen, riistaviettinen luonne, tutkitusti pääosin terveet vanhemmat ja sisarukset ja kolmantena edellytyksenä se, että nartulta löytyy itseltäänkin tuloksia ainakin jostakin lajista tai ainakin todistetusti koulutettavuutta.
Ja kun nyt pääsin tähän aiheeseen, en malta olla sanomatta, että hyvät ihmiset älkää ottako tolleria, kun helpompiakin rotuja löytyy. Kysyntää on liikaa, ja se johtaa ei -toivottuihin jalostusratkaisuihin. Metsästyskoiraksi löytyy hyviä metsästyslinjaisia labradoreja tai kultaisia noutajia. Koti- ja näyttelykoiraksi on valtava määrä seurakoirarotuja.
Jos ferrarihuumassa ei enää järkipuhe auta, niin olkaa ainakin huolellisia. Kun etsitte kasvattajaa, niin katsokaa itse tarkkaan sekä nartun että uroksen ja niiden jälkeläisten tiedot jalostustietojärjestelmästä ja tolleriyhdistyksen nettisivujen terveyslistoilta. Käykää tutustumassa mahdollisen pentueen vanhempiin jo ennen pentujen syntymää. Jutelkaa harrastajien ja useamman kasvattajan kanssa. Kukaan ei voi luvata tervettä pentua, mutta itsekukin voi miettiä sitä, minkälaisen riskin on valmis ottamaan.
