Tämän vuoden aikana olen useammastakin syystä monesti ajatellut: onneksi on Nasu. Se on kasvanut söpöstä lelukoirasta varsin kivaksi harrastuskaveriksi. Sen työkoiran luonne on kirkastunu nytt, kun se on ollut tovin verran ainoana koirana. Pitkän blogitauon aikana elämäni toinen tollerirakkaus, Hulda nukkui eläinlääkärin vastaanotolla sylissäni pois. Se tapahtui jo keväällä, mutta vieläkään sitä ei oikein kestä ajatella. Ehkä sen jo käsittää kuitenkin. Kahdessa kuukaudessa tapahtui niin paljon. Hulda joi. Ja hoidettiin sappitiehyeen tulehdusta. Toki koko ajan kummitteli ultraäänessä löytyneet vatsalaukun ja sappitiehyeen varjostumat. Ensin näytti toipuvan pitkän ja vahvan antibioottikuurin aikana, lääkkeiden alasajon jälkeen kunto romahti.

Pitkästä aikaa kotona on ollut vain yksi koira. Nasu tottui asiaan oikeastaan heti, vaikka paras leikkikaveri ja tärkein huolehtija onkin poissa.

Hevospuolellakin on ollut vastamäkeä ja huonoa tuuria. Onneksi on ollut Nasu. Sen kanssa on treenattu mejää ja käyty neljä hukatonta voittajaluokan MEJÄ-koetta Suomessa ja yksi Ruotsin avoimen luokan koe (tavallaan vastaa meidän voittajaluokkaa). Viikon sisällä Nasusta tuli Suomen ja Ruotsin jälkivalio. Eilen kuulin senkin, että se olisi kesän kolmen kokeen keskiarvolla päässyt sekä Tollereiden mejä-mestaruuskokeeseen että piirinmestaruuskokeeseen. Mahtavaa, nämä oli meillä tavoitteena "sitten joskus" ja ne toteutuivat samana kesänä... Tylsä homma vain, että molemmat kokeet osuvat samalle päivälle. Valitsemme siis luonnollisesti piirinmestaruuskokeen.

Nasu on harrastellut myös varsin harvakseltaan misseilyä, joista on nyt yksi CACIB Ruotsista, pari sertiä Suomesta, ja varmaankin kourallinen vara-sertejä Suomesta. Näyttelyissä on pyritty etenemään aika tavoitteellisesti ja laadukkaasti. Siksi Nasua on nyt esittänyt myös Marika Berg, joka saa sen kehässä juoksemaan minua paremmin ja muutenkin heillä tuntuu synkkaavan ;). Ehdottomasti hienoin reissu oli keväällä toteutettu Ruotsin Voittaja-näyttely, josta Nasu ponnisti peräti PN2 häviten vain hienolle valionartulle.

Mitä kaikkea muuta on ollut kertomatta? Kaikki mahdollinen? Löytyyhän ne koiranetistä, eikö niin? Nekku -sisko läpäisi taipparit. Nekun ja Retun kanssa on säännöllisen epäsäännöllisesti treenailtu noutohommeleita. Max-veli rallitokoilee ja treenaa aktiivisesti useampaa muutakin lajia. Sako sai heinäkuussa 8 pentua Multestuas-kenneliin Norjaan! Se jos mikä on ollut aika huikeaa seurata. Nekku, Retu ja Nasu kävivät myös MH-kuvauksissa, ja kaikki saivat varsin näköisensä tuloksen. Nekku ja Nasu olivat monelta osin aika identtisiä reaktioissaan, jotenkin ajan kuluessa niistä on tullut monessakin mielessä luonteeltaan hyvin samanlaisia. Retu on rauhoittunut, ja onhan se tosi komea. Tyyppi pyörähti ohimennen kehässä, ja haki viimeisen sertinsä Mikkelin KV:stä ROPPIna...Be-pennut ovat keski-ikäistyneet, mm. Luca tokoilee jo ylempien luokkien liikkeitä. Myös Ria ja Hertta treenailevat, ja molemmat käyvät myös metsällä.

Oman tarinansa ansaitsisi Ruotsin specialen -reissu. Eli kävimme Nasun kanssa Roivaisen Niinan kokoaman porukan kanssa Sälenissä. Taisi tulla ensi kesälle uusi tavoite: starttaamme Tolling Jakt Provissa, eli tollauskokeessa ensi kesänä :).

Kylläpäs se nyt pullistelee! Mut oikeasti herkuista pitää nauttia silloin kun niitä on tarjolla. Se suurin suru voi koiran ja ihmisenkin elämässä tulla kohdalle niin yllättäen.

Onneksi on Nasu. Mutta meillä kotona olisi toisen koiran paikka auki.

Kuvia ja kuulumisia löytyy viikottain päivitettynä facebookista, jonne ei tarvitse kirjautua näitä katsoakseen.

https://www.facebook.com/Bellefoxtollerit