... ihan vaan silmätarkastuksessa ja rokotuksissa. Tällä kertaa oikean silmän sisäpuolelle kasvaneet kaksi hienoista karvaa todettiin distichiasiksi, kun vuosi sitten ne olivat ektooppista ciliaa. Eli sama asia eri nimellä. 

Tärkeintä on kuitenkin se, että mitään uutta ei löytynyt ja Hulda on kaikinpuolin terve ja kunnossa. Koirat saavat vielä parin viikon kuluttua matokuurin, sen jälkeen on meidän osalta valmistelevat toimet tehty pentuprojektia varten :).

Isäntäväen heikko pakkaskestävyys risoo Huldaa (näkyy olevan -20 c- suoriutumisen raja-arvo pitemmälle lenkille). Se ei ymmärrä, kun emäntä ei halua kiertää koko järveä lenkillään ja  isäntäkin vaan oikoo koipiaan olohuoneen sohvalla. Hulda vinkuu ja tuijottaa, ja hyppää lopulta vasten, jos ei ala tapahtumaan. Ulkona se ei pakkasesta kärvistele, vaan painelee into pinkeänä eteenpäin. Nalli on hetkittäin hätää kärsimässä, kun ylimääräistä energiaa riittää riehumiseen. Onneksi lapset leikkivät ja leikittävät. Uusia temppujakin taitaa olla työn alla.

Itse opetan Huldaa keräämään omat lelunsa iltaisin koriin, sen voisi hyvin liittää iltarutiineihin ennen hampaidenpesua. Tuike on kesästä lähtien pessyt Huldan hampaat joka ilta koiranhammastahnalla. Homma on Huldasta niin mieluisaa (= tahna hyvänmakuista), että se patistelee itse Tuikea iltatoimiinsa.

Muista kuulumisista mainittakoon se, että kävin kuuntelemassa HETI ry:n eli kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki ry:n Riitta Liimataisen luentoa koiran luonneominaisuuksista, niiden jalostamisesta sekä luonnetesteistä.

Liityin heti :) myös yhdistyksen jäseneksi, joten homma kolahti. Yritän paremmalla ajalla kertoa vähän, mitä ajatuksia esitys nosti mieleen. No ainakin sen, että opaskoirakoululla tehdään hienoa rodunjalostustyötä labradorinnoutajilla ja mm. luusto- ja silmäsairaudet on onnistuttu saamaan pois kokonaan. Riitta kertoi opaskoirakoulun pentutesteistä sekä esitti tutkimustuloksia eri luonneominaisuuksien periytyvyydestä.