Hulda kävi silmäpeilauksessa ja lonkka- ja kyynärkuvissa. Kuvista ei tiedetä vastausta, sillä ne menevät kennelliittoon arvioitavaksi. Kuvannut eläinlääkäri sanoi vain "Ei ne nyt ole ainakaan E:eet", joka olisi ollut tosi huono. Eli tulkitsen siis, että ovat vähintäänkin kohtalaiset :). Tollereilta on PEVISA:n mukaan kuvattava lonkat, ja kyynärät otatin samalla.

Silmät olivat muuten OK, mutta pieni merkintä sinne tuli. Huldan oikeassa silmässä kasvoi kolme pientä karvaa sisäänpäin. Ne nypittiin pois, mutta ell:n mukaan "kannattaa pyrkiä välttämään jalostuskäytössä samaa ominaisuutta toisessa osapuolessa." Huldan silmätuloksiin siis tuli merkintä 13. Ektooppinen cilia. Karvat olivat tosi pieniä ja jatkossa jos/kun tulee niiden nyppiminen vaatii rauhoituksen, mutta ne voi kuulema polttaa pois. Tosin uusiakin voi ajan myötä tulla, eli on sellainen jatkuvasti seurattava asia. Tämä ektooppinen cilia on kuulema yleistä koirilla, ja se on vasta lisätty silmäsairauksien listalle.

Olen tässä pähkäillyt, pitäisikö Hulda pennuttaa, ja milloin ja miten, siis kasvattaako itse vai luovuttaako jalostusoikeus toiselle kasvattajalle. Toisaalta pitäisi saada koetuloksia, mutta synnyttäjänä paras ikä olisi nyt. Hienoa tässä on se, että Huldan sisarukset ja vanhemmat ovat edelleen terveitä ja työintoisia kelpo koiria. Huldan oma miinus on epävarmuus uimisessa, mutta se varmasti hoituisi sopivalla urosvalinnalla.

Seuraavaksi meillä on nyt suunnitelmissa käydä maaliskuussa parissa näyttelyssä sekä Mäntän talvinomessa. Kesällä mennään VEPE:een eli vesipelastukseen, jos suinkin päästään. Taipparit on otettava taas työn alle, ja siinä tuo uimahomma on ihan avainjuttu. Tokossa startataan AVO:ssa kesällä, kunhan saadaan vielä pari liikettä opittua. Mejän kanssa emme pidä kiirettä, hienoa olisi, jos aika riittäisi pariin kokeeseen kesällä. BH-koettakin varten pitäis treenata... Intoa on taas enemmän kuin aikaa ja ymmärrystä :)... Mutta onneksi koiraharrastuksessa on tärkeintä tämä jatkuva matkanteko, ei niinkään se määränpää.

Tuike on ottamassa hihnan näyttelyissä, on tässä lajissa ihan omimmillaan. Olin aivan sydän syrjällään, kun seurasin miten hienosti koko joukon nuorin handlaaja sai koiran aseteltua eilen Savon Nuuskujen näyttelykoulutuksessa. Aivan hurmaavia olivat, molemmat.