Meidän ei pitänyt vielä startata mejässä, mutta on kai se mentävä jos ihan pyydetään :).  Kaarina houkutteli Pieksämäelle chessiekerhon mestaruuskokeeseen, joka oli kolmen tuomarin koe. No, saadaanpahan kokemusta ja jos sorkka löytyy tuloksesta riippumatta, olen tyytyväinen, ajattelin.

Koeaamulla starttipyssyn laukaus ei näkynyt Huldassa mitenkään. Ekana oli opastus, ja heti sen perään oma kisajälki. Opastus meni hyvin, vaikka terrieri harmittavasti teki viimeisellä suoralla kaksi  hukkaa.

Oma kisajälki näytti jo kartalla aika hurjalta korkeuskäyrineen, joten asennoiduin rinnemarssiin. Rauhoitin Huldan hyvin ennen lähtöä, ja eka osuus menikin mukavasti tiheässä taimikossa. Jälki nousi hakkuuaukolle, jossa sitten pyörittiinkin kaksi viimeistä osuutta puuskaisessa tuulessa.

Naru jäi kiinni risukasoihin tämän tästä, ja minä loikin perässä kivilouhoksen ja risukasojen yli. Yhdessä vaiheessa olin jo varma, että koira oli hukalla ja ihmettelin minne opas jäi. Tuomarin mukaan oltiin kuitenkin jäljellä.

Jäljestys muuttui kuitenkin  levottomaksi, joten kehotin koiraa ja kehuin sitten kun huomasin taas homman toimivan. Jäljeltä lähti kaksi suurta lintua, haukka ja joku muu, ja silloin annoin napakasti jälkikäskyn, joka tuli oikeaan aikaan. Sen jälkeen koira jäljesti todella hienosti kaadolle asti. Kaato oli onneksi taimikossa.

Pisteitä tuli 42, kun toinen makaus jäi aukolla merkkaamatta ja tätä poukkoiluakin oli. Erityisesti lämmitti tuomarin toteamus, että "ilman koiraa ei olisi löydetty pois". Sen verran yöllinen sade oli huuhdellut piilomerkkejä, luulisin.

Koiran kehottamisesta jäljellä ollaan montaa mieltä. Itse olen tyytyväinen, että pääsin sanomaan linnuista nuorelle koiralle, jolta on jo tehty useita kanalinnustusnoutoja. Toisekseen en ole ensisijaisesti tekemässä siitä 50 pisteen varmaa jäljestäjää - joka sekin olisi kieltämättä ihan mukavaa - vaan mejä on yksi meidän monista lajeista. Monitoiminoutajan kanssa joutuu tinkimään yksityiskohdista, näin väitän. Toivottavasti olen väärässä :).

Lauantaisena reippaana jäljentekokaverina oli Johanna Espoosta, joka kisasi chessie Veetillä. Harmi vain, ettei sunnuntai ollut Veetin päivä, ja Johannalle jäi vähän rämeikköinen kuva Pieksämäen maastoista.

Mukava viikonloppu, vaikkakin sunnuntaina hommat tulivat ns. valmiiksi jo kello 11. No iltapäivä meni kierrellessä tuttuja paikkoja Toukon kanssa. Illalla kävin vielä morjestamassa "kummilapsiani" eli Leimuviidan kennelin suomenpystykorvan pentuja. Yksi komea kummipoikauros on muuten vielä peruutuksen vuoksi vapaana!