Viisi pientä porsasta, no ainakin yksi... Jostain syystä villikon pienin sai merkillisen nimen, ja muutti meille synnyttyään pysyvästi. Tähänkin on olemassa tarina kuten pentueen virallisiin nimiinkin, mutta jääköön se toiseen kertaan :).

Jokatapauksessa pojat ovat olleet jo runsaan viikon verran maailmalla. Sako lähti Ranualle "mettäkoiraksi" ja monipuoliseksi harrastuskaveriksi, Max Rovaniemelle taipparitreeneihin ja harrastuskaveriksi hallilajeihin, Retun energiaa suunnataan moneenkin kohteeseen Siilinjärvellä ja huomenna lähtee sitten Nekku-neito Tuusulaan, ensisijassa riistatreeneihin ja tietysti kaikki myös perhekoiriksi liikuttamaan omistajiaan. *Syvä helpotuksen huokaus* ja SNIIF...

Kevät on ollut huikea. Hulda hoiti hommat ja kasvattaja on perheineen vain mahdollistanut kaiken. Käytännön asioista mainittakoon, että pennut olivat ensimmäiset viikkonsa meidän hulinan keskellä olohuoneessa, kunnes valloittivat alakerran ja takapihan sen jälkeen kun eivät enää laatikkoon mahtuneet eli neljännellä viikolla. Aurinkoinen toukokuu olikin kuin tilattu meille, sillä ne ovat olleet (lue riehuneet) todella paljon ulkona. Hulda myös imetti pentuja aivan viime päiviin asti eli lähes 9-viikkoisiksi.

Millaisia nämä sitten ovat? Virkeitä, todella sosiaalisia, mutta kuitenkin vahvatahtoisia.

Sako on minulle pentueen Pyry, siitä luopuminen kyllä käänsi sydäntä. Ulkoisesti ja henkisestikin samanoloinen.

Max on ilopilleri, aina siellä missä tapahtuu ja vaikka mitä kommelluksia sattuukin, niin se ei Maxin egosentristä maailmankuvaa muuta. Se oli Toukon suosikki: äiti voisiko Max jäädä meille...Vakka kantensa valitsee, vai miten se meneekään. Ulkoisesti se on porukan kummajainen, blondi, jolla on valkoiset sukat ja otsapiirto. Onneksi edellisessä pentueessa oli Cera, muuten olisi voinut joku kysellä, että missä sitä Hulda olitkaan käynyt.

Retu on porukan pomo, ainakin omasta mielestään. Sen taitorepertuaariin tuli jo varhain kaikenlainen rikollinen toiminta. Se karkasi pentuaitauksesta 5,5 viikon ikäisenä kiipeämällä neljän laudan yli apinatekniikalla, ensin olkavarret yli ja sitten takajaloilla menemään. Seuraavana päivänä se agitoi koko porukan muurin murtamiseen. Harva tietää, että isokokoisella Retulla on pehmo puolensa :).

Nekku on sweetheart, sisäisesti kuin kultainen noutaja, ensin tutkii ja sitten tutustuu, mutta kun Nekusta saa kaverin, saakin hyvän kaverin. Kun Nekun häntä heiluu, on kivaa. Ja se heiluu aina. Nekku oli Tuiken suosikki. Ulkoisesti ja luonteeltaankin erittäin huldamainen koira.

Nasu jää siis kotiin. Se on sarjassamme pentu, jota ei oikein uskalla kenellekään antaa... eikä toisekseen sitä kukaan halunnutkaan :). Sukkela, nokkela, yritteliäs ja suloinen, silloinkin kun hampaat on kiinni käsivarressa. Porukan pienin. Sillä on Duxin silmät, nyt siis vaalean siniset, ja possunenä.

Onnea Belle Fox Chicago -pennuille uusin koteihinne! Tarina jatkukoon :), kuvia ja videoita löytyy julkisestikin facebookista.