Huldalla on vauhti päällä. Joillakin nartuilla juoksukierto vaikuttaa vireyteen, ja Hulda on yksi niistä. Mökillä se viuhtoo pitkin metsiä, juoksuttaa meidät lenkillä ja tekee vielä treenin päälle. Eikä näy missään. Kaupungissa se mököttää mökkiviikonlopun jälkeen kuin maansa myynyt... tylsää..

Takana on nyt pari verijälkitreeniä. Vappujäljen kanssa kävi niin, että Hulda kulki sen kahdesti, ensin omatoimisesti ja sitten lopulta hihnassa. Oma vika, mitäs tein jäljen vajaan kilometrin päähän mökiltä ja vielä kävellen, joten eipä ollut ihme, että tekemiset tulivat tarkistetuksi. Varsinaisessa jäljestyksessä se oikoi tietysti suoraan kaadolle, ei mikään tyhmä koira... No toisella kerralla jälki oli sen verran etäällä, että se mentiin vain kertaalleen. Olin melko tyytyväinen tuulisen ja kuivan kelin jäljestykseen, etenkin makauksiin ja kulmiin.  Makaukset olivat suorilla, kun  jäljentekijä teki meille vähän haastetta - hyvä niin. Tosin suorilla osuuksilla piti vähän tsekkailla riistanjälkiä. Vauhti oli hieman liian kova, joten seuraavan kerran voisi pitää narua tiukemmalla.

Tokossa AVO-luokka alkaa olla pysähtymistä lukuunottamatta kasassa. Pysähdys tuppaa valumaan. Lisää treeniä kaivattaisiin, mutta emme hötkyile.  Avasimme myös uimakauden. Huldan uintiasento on yhä porskuttava ja pysty, mutta ainakin suorilta työmatkani jälkeen tehty treeni oli lupaava. Kun mammaa on ikävä, tekee mieli vähän näyttää :). Tytsälle on tullut selvästi itsevarmuutta lisää.

Pyry kävi taas tsekattavana. Epilepsialääkkeen tasot ovat alhaiset, mutta saavat kuulema ollakin jos kohtaukset eivät uusi. Barbivet oli nostanut hieman toista maksa-arvoa, joka on kuulema tavallista. Muut arvot olivat kunnossa. Pyry rauhoitettiin, ja hammaskivet poistettiin. Samalla suu tutkittiin perusteellisesti. Suun haavaumista keskustelimme tovin, jos koira olisi nuorempi, voisi kokeilla kortisonihoitoa. Haavaumat eivät näyttäisi olevan yhteyksissä hampaisiin, vaan voivat liittyä jollakin tavoin autoimmuunijärjestelmään. Mielenkiintoista, miten Pyryllä nämä tollereiden "tyyppivaivat" tulevat näin vanhuusvuosina. Hyvä että vasta nyt, sillä olihan meillä perusterve tolleri aina 15-vuotiaaksi asti!

Pyry sai antibioottikuurin, ja nyt on vanhassa herrassa virtaa...Pyryn jaksaminen tarkoittaa siis runsasta lepäilyä, puolen kilometrin tassutteluja useita kertoja päivässä, leikkimistä leluilla ja Huldankin kanssa pientä retkuilua. Takaosa on jäykistynyt ja kulku välillä huteraa. Käytös on kuitenkin tuttua hassuttelevaa Pyryä - eli se on aina valmiina rapsuteltavaksi ja on mukana kaikissa pienissä askareissa. Sydänlääkitys jatkuu entisenä, ja sehän aloitettiin vajaa vuosi sitten sydämen vajaatoimintaan.