kuva: Atti Häyrinen

Korkkasimme tokon AVO-luokan Kuopiossa viime sunnuntaina Savon Nuuskujen kokeessa, jossa tuomarina oli Kaisa Poutanen. Talkoilin ja kisailin mukavassa seurassa :).

Paikallaolosta tuli täysi kymppi, vaikka viereinen koira nousi pystyyn. Seuraamisessa jäi taakse haaluilemaan, siitä viitonen. Maahanmeno ja seisominen tuttua tasaista ja hyvää Huldaa. Luoksetulo pysäytyksellä on meillä yhä kesken, ja yritin tuomariltakin etukäteen udella, että kannattaako tehdä sekä käsikäsky ja suullinen käsky yhtäaikaa. No enpä tehnyt ja läpijuoksuksihan se meni. Kaukot eli meidän etukäteen ns. varmin ja paras liike meni nollille, kun koira ei eväänsä liikauttanut. Eli ohjaajan kipsi valui näkymätöntä lankaa pitkin koiraan, joka sekin jähmettyi. Kutakuinkin noin :). Hypyssä koira painui esteen takana maahan, heitossa unohdin siirtää kapulan selän taakse, näistä pieniä pudotuksia, ja kaikki tämä teki yhteensä 124,5 pistettä eli 3.tuloksen.

Mutta oikeasti olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä, sillä omasta mielestä koira osaa periaatteessa kympin tasoisesti kaiken muun paitsi luoksetulon pysäytyksellä (tuppaa valumaan). Haasteet on varmastikin yleisiä ja tuttuja monelle tokoharrastajalle, eli kuinka pitää oma jännitys kurissa, elekieli ja äänensävy samana kuin harjoituksissa sekä saada koiraan hyvä, toimelias vire päälle.

Perjantaina Hulda tuli viikon jahtireissuiltaan kotiin. Koira oli toiminut oikein hienosti ja koko ajan parantaen, eli se oli loppuviikosta omatoimisesti tehnyt hakua kahden miehen välillä ja saanut liikkeelle metsoja, teeriä ja pyitä. Ja ampumisen jälkeen koira on myös etsinyt saaliin. Saalista tuli Ilomantsista jonkun verran, vaikka lintukannat eivät olleetkaan parhaat mahdolliset. Muutama sopiva pudotus palkkasivat uutteraa ja innokasta koiraa; joten hyvä mieli on itsellä Huldan puolesta.