Hulda  sai kolmannen metsästyskoirien verijälkikokeen voittajaluokan ykköstuloksen Korpilahdella 4.9.  Tuomari Juhani Heikniemi arvosteli näin: "Hulda rauhoitetaan, ohjaaja menee osoittamaan alkumakauksen ja Hulda ohjatusti jäljelle. Vauhti on reipasta ja työtä tehdään sekä maa- että ilmavainulla. Hulda kulkee jälkitarkasti, jäljen päällä aaltoillen. Katkokulma kaarrolla uudelle suunnalle, seuraava kulma samoin, viimeinen tarkasti. Makaukset merkataan todella hätäisesti ja viimeinen ohitetaan, ennen viimeistä makausta tarkastuspistoja jäljensivuille. Jälkeä pitkin kaadolle, jonka osoittaa pysähtymällä nuuhkimaan. Äänetön, hieno suoritus jälkiparilta." VOI1, 45 pist.

Jäljentekopäivä nostatti odotuksia, sillä sää oli ihanteellinen. Lauantaina rivautti pienen sateen ennen veretystä, sitten + 15-19-astetta ja vain pientä tuulta. Maastoista tiedettiin, että syviä ojia olisi alueella paljon ja että juuri sillä jäljellä oli karttaan tehtyä jälkeä hieman muutettu ja pidennettykin. Hulda oli oikein tarmokas jo edeltävänä päivänä, se odotteli meitä autossa kun suunnistimme ja vedimme oman jälkemme. Huldalla on huvittava tapa ennakoida tapahtumia, jos menemme treenaamaan, se aloittaa vinkumisen yleensä 1-2 kilometriä ennen pysähtymistä (paikasta riippumatta). Nyt se oli täpinöissään jo Jyväskylässä, se nimittäin vinkui viimeiset 50 km ja harhautti meidät kertaalleen (turhalle) pissityspysähdykselle.

Koepäivänä ehdin opastamaan oman jälkeni, ja jo siinä alkoivat odotukset nousta. Huldalle lupasin tuplaburgerin, jos homma menee putkeen ja menin sit autoon pureksimaan kynsiä. Puoli tuntia kului, ja sitten sakki alkoi jo valua tietä pitkin jäljen alkuun. Koira tuli läähättäen, mutta häntä heiluen. Juhaa huoletti yksi kierretty makaus, minua ei sen kuultuani mikään! Alle puoli tuntia, ja erittäin ojitetussa maastossa 1300 metrin jälki! 3 kesää, 9 koetta ja vaaditut 5 ykköstulosta!

Arvostan itse korkealle nykyisen suomalaisen jälkivalion arvon, ainakin kun sitä vertaa siihen, mitä on kuullut muiden Pohjoismaiden kokeista. Hämmentävää onkin kuulla, että sääntömuutoksia halutaan tehdä. Ilmeisesti jatkuvan kehityksen tarpeen vuoksi, muuta järkevää selitystä en keksi. Jo nyt on oltava jonkin sortin kaheli, että viitsii harrastaa tätä kaikinpuolin aikaa ja energiaa vievää lajia. Meillä meni tänä kesänä kuusi viikonloppua mejän ehdoilla. Siinä jäi rippijuhlia, kavereiden ja sukulaisten tapaamisia välistä. On yövytty paikoissa, jotka olisivat muuten jääneet näkemättä, tutustuttu ihmisiin, joita muuten ei tuntisi ollenkaan jne... Hetkittäin on ollut jopa mukavaa :).

Meidän mejä-tiimi kiittää jäljentekijöitä, joiden työnjälki näkyy aina koiran työskentelyssä. Mielestäni oppaan tehtävänä on pysyä jäljellä ja kulloisenkin koiran vauhdissa. Kiitokset tuomareille, joiden roolina on olla metsässä arvioimassa koiran työtä ja opastamassa myös koiranohjaajia kohti parempia tuloksia. Kiitokset kokeita järjestäville koetoimitsijoille, sillä mejä-koe vaatii todella paljon ennakkovalmisteluja. Ratamestarille, jonka on tiedettävä, että maastoon on ylipäätään mahdollista saada jälki tehtyä.

Hulda jatkaa nyt syyskautta linnustuksen merkeissä. Kotioloihin se saapuu seuraavan kerran pysyvämmin lokakuussa... Kiitos kasvattaja Kiisulle tästä ihanasta monitoimitollerista, joka vain paranee vuosi vuodelta. Anninan Kössille ja Häyristen Evelle kiitokset geeniperimästä :)!

Hulda is now Finnish Tracking Champion! She did fast and fantastic tracking in Korpilahti 4.9. and got 45 points (max 50) in winning class!