Kävimme Pieksämäellä tokoilemassa. Myönteiset asiat ensin: luoksepäästävyys meni hienosti, eikä Hulda väistellyt (nais)tuomaria lainkaan. Paikallaolossakin Hulda pysyi paikallaan, vaikka vierestä lähdettiin heti hiipparoimaan. Sen ilme oli aika huvittava, kun katse siirtyi hiippailijasta takaisin minuun: kato tuo lähtee. Paikallapysymisestä ongelmat kuitenkin alkoivat: Hulda ei mennyt maahan ensimmäisestä käskystä, ja olin jo ihmeissäni vetelyydestä.

Sitä sitten riitti  kokeen läpi. Oikeastaan maahanmeno ja hyppy olivat ainoat kohtuulliset liikkeet. Seuraamiset yhtä vetkuttelua, ja joopa joo enpäs välillä istukaan."Kivoja agilityesteitä, vitsi onkohan tuolla myyriä noiden esteiden alla. Minähän en taida mennä luokse, vaan jään tänne vähän kauemmaksi ja seisomaan." . Vire ei siis ollut missään vaiheessa kohdillaan, enkä saanut mitään tsemppiä koiraan. Vieras paikka, halli, veti lukkoon, ja siinä pysyttiin. Rapiat 120 pistettä ja III tulos.

Olen aina pitänyt tokon alokasluokkaa ns. kakkupalana eli kutakuinkin läpihuutojuttuna, jos vain perusasiat on opeteltu. Voisi sanoa, että kivat vaan itsellesi...Nyt jätän koko perusliikkeiden tahmomisen, pidämme taukoa, ja jos sattuu joskus huvittamaan, niin opettelemme jotakin aivan uutta. Ja seuraamisessa aloitamme alkeista, sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Vanhassa asuinkaupungissa oli sama rauhallinen tunnelma kuin aina. Kävinkin siellä siis ns. salassa enkä tuttuja moikkaillut ollenkaan muuta kun satunnaisia kaupassa. Elekee suuttoko, oli vaan kiire jo kotiin :).