Keksimme Huldan kanssa pentujen lähdettyä uuden harrastuksen. Aloitimme vesipelastustreenit KPSH ry:ssä Neulaniemen rannalla, jossa vepeilijöillä on oma tukikohta. Ensimmäisellä kerralla oli ohjelmassa kumiveneestä hyppäämistä, joka sujui yllättävän hyvin. Homma alkoi sillä, että koira opetettiin hyppäämään veneeseen ja vietiin soutuajelulle. Siitä sitten pikkuhiljaa edettiin niin, että lopulta ohjaaja houkutellen yllytti koiran hyppäämään veneestä ja uimaan rantaan luoksensa. Etäisyyttä kasvatettiin aina sen mukaan, minkä koira uskalsi hyvin tehdä.

Seuraavalla kerralla olinkin treeneissä ilman koiraa, sillä helteisinä päivinä tuli käytyä liiankin tiuhaan uimassa ja Hulda sai elämänsä ensimmäisen ihotulehduksen (hännän tyveen), jota piti parannella. Toiset treenasivat jokatapauksessa hukkuneen pelastamista, eli patukka kädessä olevaa ihmistä piti vetämän järvestä rantaan. Homma aloitettiin niin, että aluksi "hukkunut" heilutti patukkaa järvessä ja kun koira sitten ui luokse ja siihen tarttui,  koira ui takaisin ohjaajan luo ensin patukan kanssa ja lopulta ihmistäkin vetäen. Sitten näimme miten esineen vientiä pitäisi treenata. Yhtenä niksinä oli se, että koira opetetaan viemään makupalarasia toiselle  ihmiselle ja sitten tietysti sai siellä palkkana syödä rasian tyhjäksi.

Kolmannella kerralla otin jo Huldan taas mukaan. Tällä kertaa teimme kumiveneen vetoa rannalle. Ensin tutustuttiin köyteen ja sitten seuraavaksi koiran piti hakea köyttä veneestä aina pikkuhiljaa syvemmältä ja syvemmältä, ja kun se homma toimii voikin jo vetää sitten kumivenettä köydestä pienen matkaa rantaan päin. Huldalla isoin kynnys on edelleen uimaan rohkaistuminen, ja se sitten näkyy niissä tilanteissa kun pitäisi lähteä veteen. Damin perässä se kyllä jo ui niin pitkälle kuin vain sen pystyy heittämään, kunhan vain ns. saa koneen käyntiin. Hulda myös vei maalla damia rannalla kumiveneessä olevalle henkilölle (palkkana lelun heitto).

Kaikkinensa laji on ollut erittäin hauska ja viilentävä tällä ennätyspitkällä hellejaksolla. Tollerinarttua kouluttajat pitävät hiukan pienenä, ja jääkin nähtäväksi, miten Huldalta sujuu hukkuneen ja veneen pelastaminen pitemmästä matkasta eli kuinka onnistun motivoimaan koiraa. Tässä hiukan lisätietoa lajista.

Olemme tehneet myös pari lyhyttä treenijälkeä mejässä - liikaa intoa ja poukkoilua hirvien perässä, eli jotakin tartteis kyllä tehdä, että koiruus keskittyisi itse asiaan. Vaakkuja on näytetty kokonaista kaksi kertaa markkeeraten, että pysyy mielessä. Tokoa ei ole tehty ollenkaan, mutta syksyksi pitäisi kai hioa jostain koekuntoa.

Muista kuulumisista mainittakoon, että aloitin kisaurani esteratsastuksessa :). Se tapahtui tallikisoissa taitavalla Leevillä. Virheettömät radat, ja keskinkertainen aika uusinnassa.