Olimme Huldan kanssa ensimmäistä kertaa tänä keväänä kimppatreenaamassa taippareihin. Nina (Jadored´s), Kati ja Atti olivat järkänneet ja Sanna Rantanen sitten koulutti. Olipas hieno viikonloppu. Kiitokset ISOSTI oli huippua, porukka, koulutus = kaikki. Paikkana metsästysseuran talo, jonne voisin muuttaa heti. Jotenkin sen henki vaan veti puoleensa. Siis kaksikerroksinen vanha maatalo navettoineen, josta suorastaan kuului hevosen hirnuntaa ja kanojen kaakatusta - vuosienkin hiljaisuuden jälkeen. Yksinjäänyt isäntä oli testamentannut sen metsästysseuralle: siis ilmeisen innokas riistamies, siitäkös se hyvä henki.

Mutta asiaan. Lauantaina treenasimme ensin pellolla. Jokainen sai näyttää "jotakin" Sannalle. Me teimme damimarkkeerauksen, joka meni ihan nappiin. Tein taipparivarmistuksella. Ei ääntelyä, nopea nosto, nopea suora palautus ja käteen. Toisena treeninä teimme sitten yhteisharjoituksen Even kanssa. Evelle Atti vei kaksi damia muistiksi eri suuntaan ja Huldalle sitten teki sitten ykkösdamimarkkeeraukset minusta aika pitkään matkaan. Niitä sitten vuoron tehtiin. Ja taas meni hyvin.Tosin pilli meiltä on talven mittaan unohtunut. Sitten saimme jatkaa toivomustemme mukaan: minä toivoin taipparitreeniä riistalla.

Metsässä koivikkopellossa teimme sitten markkeerauksia ojan takaa, varista hakemaan suorilta joka tuli puoleen matkaan lopulta. Tosin omaa mokaa sen verran, että ensin koira pyrhälti kakalle. Hyviä häiriölaukauksiakin kuului jostain kaukaa. Jatkoevääksi, että riistamarkkeerauksia vaan lisää ja  se, että pilliluoksetulo on kunnossa  myös metsässä. Miksi matka olohuoneesta keittiön ruokakupille ei riitä?

Mutta nosto hyvä. Eli riistaverisyyttä löytyy.

Sunnuntaina sitten teimme aamupäivällä hakua hajuvanoilla varustetusta hakuruudusta joka oli tehty suht peitteiseen kosteaan rahkasammalmetsään, josta nousi ensimmäinen ylös ja lähes käteen. Kova vauhti ja laaja työskentely, hyvä vainunkäyttö, mutta sitten koira lähti omille retkilleen. Tarkasteli ja nosteli variksia, mutta eipä sen enempää. Hulda ei oikein hoksannut sitä hakua, ja eli jatkossa vähän enemmän variksia peliin. Innokkuutta ja työskentelyhalukkuutta Huldalta löytyy paljon, mutta into ei kohdistu vielä oikeisiin asioihin. Kunhan vain saamme itsenäisyyden, riistaverisyyden ja omistajan taidot kohtaamaan, saamme myös aikaiseksi tuloksia.

Uintiosuus meni sitten mielenkiintoisesti. Huldahan sai viime kesänä Toukon (6 v.) opastamia uintireenejä laiturilta tönäisten veteen, jotenkin se himmensi uinti-intoa. Siksi ehdinkin jo sekuntin sadasosaksi ilostumaan, kun Hulda oli tosi kiinnostunut markkeerauslokista. Vainu ilmasta, loikka veteen ja umpisukellus, ja ryntäys takaisin rantaan. Lokin jälkeen heitetty dami ei kiinnostanut... joka toisaalta on ymmärrettävää. Mutta se into ja loikka, yes. Uimisen suhteen emme ole mitenkään huolissamme olleetkaan, helle hoitaa. Mutta olipa se lähellä! Nämä kirjaamiset näin pikaisesti täydentelen myöhemmin lisää.