Olen taas koiraharrastuksiin palatessani huomannut, miten valtaisaa on tollerirotuun suuntautuva kiinnostus. Mukavat perheet tulevat juttelemaan koiranäyttelykehän laidalle punainen kiilto silmissään. Sen innoittamana ajattelin koota ajatuksiani siitä, mitä jokaisen tollerista haaveilevan on otettava huomioon.

1) Olenko aivan varmasti valmis ottamaan metsästyskoiran, jolla on tekemisen tarmoa ympäri vuoden? Tolleri ei ole syli- tai sohvakoira, vaikka tekeytyy tilanteen tulleen sellaiseksi. Se on rotumääritelmänsä mukaisesti metsästyskoira, joka on tarkoitettu noutamaan riistaa maalta ja vedestä tai niitä jäljittelevissä harjoitus- ja koetilanteissa. Se toimii myös houkuttelevana ja karkoittavana lintukoirana, ja on erittäin taitava jäljestäjä. Rotumääritelmä on tolleristin raamattu, jota kannattaa lukea rivienkin välistä. Tollerin kanssa voi harrastaa metsästyksen tai metsästyskoemuotojen lisäksi monenlaista kivaa, mutta muista miksi tolleri on tolleri!

2) Miten löytää sopiva kasvattaja? Tollerikerhon sivuilla www.tollerit.fi on luettelo kerhon jäseniksi liittyneistä kasvattajista. Se ei tarkoita sitä, että kerho suosittelee näitä kasvattajia tai edes valvoisi heidän toimintaansa. Myöskään tollerikerhon pentuvälityksen kriteerit eivät ole takuu. Hyvän kasvattajan löytää salapoliisityöllä ja kriittisellä arvioinnilla. Hyviä apuvälineitä löytyy netistä. Koiranet on kennelliiton ylläpitämä rekisteri, jossa on kaikki rekisteröidyt koirat/pentueet haettavissa kennelnimellä. Millaisia ovat kasvattajan työn tulokset? Onko kasvateilla käyttö- ja näyttelytuloksia? Millaiset terveystulokset niillä on? Millä perusteella jalostuskoirat on valittu? Jos koirat ovat kadonneet maan alle, ne voivat kirjaimellisesti olla siellä. Älä ota koiraa sellaiselta kasvattajalta, jonka koirista ei koiranetistä löydy mitään muita tietoja kuin rekisterinumero!!!

3) Älä valitse koiraa isän ja/tai äidin näyttelytulosten perusteella. Tolleri on ennen kaikkea käyttökoira, ja siksi pentua ei valita sen vanhempien näyttelymeriittien perusteella. Vanhempien käyttötulokset lupaavat enemmän kuin näyttelytulokset. Ota kuitenkin huomioon sekin, että omistajat harvoin kertovat koiransa puutteista ja vioista. Sattumaa ei liene sekään, että innokkailla harrastajilla on aina hyvät koirat...Suhteuta ja puntaroi, mieti mitä arvostat ja mitä aiot koirasi kanssa harrastaa.

4) Jututa kasvattajia ja ennen kaikkea heiltä pentuja ostaneita! Kysy rodun terveystilanteesta ja suunniteltavan yhdistelmän sukulaisista. Kysy mikä on sukusiitosaste ja lonkkakuvausindeksi, mitä tarkoittaa PRA ja CEA ja mitä tarkoittaa A/M? Pohdi, mutta älä hämäänny. Jokaisella pitkän linjan kasvattajalla on sairaita pentuja, mutta eri asia on mitä niistä kerrotaan!

5) Tapaa tulevan elämänkumppanisi äiti ja isä etukäteen kaikessa rauhassa. Tee itse johtopäätöksesi. Jos koira stressaa, höösää tai arastelee tavattaessa, sen pentu voi tehdä sitä päivittäin aina ja kaikkialla.

6) Tee itsestäsi kiinnostava pennunostaja. Ole aktiivinen, tietävä ja innokas, ehkäpä sinäkit voit saada koiran sellaiselta kasvattajalta, jonka pennut menevät käsistä :).

Huldan kesän treenissä on pinnalla ollut uimakoulu! Hulda arastelee vettä viime kesäisen laiturilta putoamisen jälkeen, mutta ei vieläkään mene vapaaehtoisesti  itse veteen. Hulivili-treffeillä Jämsänkosken Valkealuomen entisellä koululla saimme taas lisäkipinää. Oivallus oli se, että pitäisi vaan jatkaa ja jatkaa... siis toistoja kymmenittäin ja siitä sitten pikkuhiljaa aina vain syvemmälle. Kouluttaja Janne kokeili myös hihnalla uittamista, joka ei Huldan tapauksessa toimi. Parhaiten saa tuloksia vaan heittelemällä dameja rantaveteen aina vain syvemmälle ja siten palkkaamalla palautuksista. Pääsimme lopulta pikku-uintipyrähdyksiin, vaikka Huldan paluu rannalle olisi yhäkin ilmeensä puolesta ikuistamisen arvoinen.

Kasvattaja-Kiisun emännöimillä treffeillä vilahteli vuoden pentusatoa, ja todentotta olivatkin kauniita kakaroita... Teimme Riitan (isosisä Turbon emännän) ja Jannen opastuksella "dami-nome-kokeen", joka meni Huldalla ihan OK uintiosuutta lukuunottamatta. Itse rupesin vaan säätämään hakuun lähettämisissä, tehtiinkin piiitkästä aikaa damihakua ihan sokkona. Näkyy tietävän, kunhan vaan päätti ensin tuoda oudot ja vieraat damit. Näytimme Sannan kanssa myös Huldalle kania, ja vähän se sitä oudoksui. Pitäisi siis hommata pakastekani... Kokeilu kolarijäniksillä jääköön ainutkertaiseksi, sillä sen jäljitysyritys päätyi tässä taannoin Huldan piknik-tarjoiluksi, onneksi ehdin väliin.

Huldan sisarussarja toimii dameilla varsin tyylikkäästi, ja nome-startteja tässä odotellaankin...Popula oli paikalla Luigia lukuunottamatta. Huvittavaa on seurata meidän ohjaajien erilaisia tapoja toimia. Etenkin me savolaiset taidamme olla aika äänekkäitä :).

Sanna hommasi meille upeat t-paidat, joissa on etupuolella koiran nimi ja takana lukee Hulivili is Happy! Kivaa oli, vaikka fiksusti ajelimmekin jo lauantai-iltana pois. Huldan ja minun matkaseurana oli maanantaina koulunsa aloittava Touko.

Nallin ja Sisun pennut ovat saaneet taisteluhenkiset nimet: Tölpänsalon Törni, Rokka, Miina, Sissi ja Lotta. Pentukehän kuulumisia voi lukea uunituoreesta blogista http://tolpansalo.vuodatus.net/. Sivuilta löytyy myös aivan hurmaavia kuvia...

Huldan Kuopion sunnuntain näyttely tulos oli PN4 ja ERI. Päivän erikoisuuksia olivat runsas juoksutus nuorten luokan kilpailuluokassa sekä haukahtelut kehässä. Sen siitä saa, kun opettaa koiralle PK-haun ilmaisua!

Huldan silmätulokset tulivat kesäkuussa New Yorkista Optigenilta tyylikkäässä kirjekuoressa kumpikin erikseen. Kaikkinensa yhteistilaus alennushintaan maksoi 140 euroa, kuten lopulta luottokorttiyhtiö iloisesti ilmoitti. Tulosten mukaan Hulda on terve eikä periytä PRA:ta tai CEA:ta.

Pyry on puolestaan osallistunut Hannes Lohen geenitutkimukseen ja pari vuotta sitten otetusta näytteestä tuli vastaus. Käsittääkseni Pyryllä on kaksinkertainen riski autoimmuunisairauksiin, ja tulos on tyydyttävä - ja kaiketi tolleriksi hyvä. Muuten sen geenistössä oli jotakin harvinaista tyyppiä yleisten seassa, joten jalostuksellisesti lienee nyt siis ollut tavallaan harmi, ettei sitä koskaan tullut käytetyksi. Syy moiseenhan oli se, että Pyryn suvussa oli noita PRA-sairaita koiria. Nykytietämyksellä asianhan olisi voinut seuloa... ja tässä iässä on jo selvää, että se on korkeintaan PRA-kantaja. Näin siis olen tulkinnut ko. paperista ja kysyttyäni asioita viisaammiltani.

Kaikkinensa kannatan lämpimästi kaikenlaisia terveystutkimuksia, kunhan ne eivät rajoita järkevää käyttöä. Autoimmuunisairaudet ovat rodun todellinen peikko, ja ne voivat ilmetä vasta koiran aikuistuttua, eikä ainakaan toistaiseksi ole olemassa ennaltaehkäisevää testiä. Ihmettelenkin siksi suuresti kasvattajia, jotka ovat käyttäneet sairastuneiden jälkeläisten jälkeen esim. urosta uudelleen. Näitäkin näyttää löytyvän! Pennunostajan kannattaakin katsoa rodun terveystilastoja. Sairaita pentuja voi tulla kaikille, mutta se miten asioihin suhtautuu ja miten kasvattaja kertoo tilanteesta paljastaa jo paljon. Avoimuus kannattaa aina.

Heinäkuu on kulunut osin lomaillen ja mökkeillen. OIemme tavanneet tuttuja, lenkkeilleet ja remontoineet Sulkavan ns. vanhaa mökkiä ja terassikin syntyi vihdoinkin kuuden vuoden odotuksen jälkeen :).  Remppa jatkuu, joten ns. vapaa-ajan ongelmia ei ole lomallakaan. Se on hyvä se... Päivät suorastaan hurahtavat ohi.

Nallin ja Sisun pennut tulivat maailmaan jännittävien ja surullistenkin käänteiden kautta. Iso eka pentu uuvutti Sisun ja tulppa piti avata pöydällä, vetoketjun alta löytyi lopulta 6 pentua, kolme narttua ja kolme urosta. Valitettavasti muita isompi ensimmäinen uros ehti kuolla, joten nyt on elämässä tiukasti kiinni viisi nappulaa. Pikkuajurit asustavat Kiihtelysvaarassa, ja tuota käyttövaliovanhempien pentuetta voi nyt tiedustella Tölpänsalon kennelistä Eeva-Riitta Majoiselta. Pennut voivat nyt hyvin ja kasvavat kohisten. Beagleille tyypilliseen tapaan eväs maistuu :). Onnellista pentuaikaa, tulemme piipahtamaan pentulaatikolle, kunhan otukset muuttuvat myyristä koiriksi... Oikeasti silmät alkavat jo pikkuhiljaa avautua!

Huldan kanssa tulimme piipahtamaan piäkaapunnissa siis savolaisten sellaisessa, kun Sawo Show kaikkine 12000 esiintyvine koirineen saapui tänne. La olin infopisteessä töissä ja sitten Huldan kanssa kehässä. Tuike vei ensin Huldan lapsi ja koira-kehään, jossa supisin Savon Sanomien juhannusneidolle, ettei vaan missään nimessä sijoita. Oltais nimittäin myöhästytty kehästä. Ruotsalaistuomari Henrik Fryckstrand urakoi kehää vauhdilla ja hätäisesti ehdimme näkemään parasuros-kehän , jossa Saija ja Ramon veivät potin kuten lopulta ROP:nkin. 

Huldalta karva lähtee tupoittain, ja päivän saalis oli erinomainen. PN 3 ja vara-serti. Mukavaa oli kehän reunalla tavata vanhoja ja uusiakin (!) koiratuttuja.Helenaa näimme pikaisesti, ja Luigi sai EH:n, ja näytti oikein pirtsakalta itseltään.

Huldan arvostelu:" Fin tik med bra rörelser o. snygg stil. Fem. huvud. Snygg hals. Harmoniskkonstruktion. Lagom benstrunkle(?), utm. kropp o. rygg. Bra bakställ. Mket välvisad." Hieno narttu jolla hyvä liikkeet ja kaunis tyyli. Feminininen pää. Kaunis kaula. Tasapainoinen rakenne. Sopiva luusto. Erinomainen runko ja selkä, hyvä takaosa. Erittäin hyvin esitetty." Esiintymisestä sen verran kommentoin tuota omaa suomennostani, että ruotsalaistuomari arvosti näköjään erittäin vapaata esittämistä. Pidin näppini irti ihan kokonaan :)....

Pyryltä pettivät jalat viime viikolla kilometrin aamulenkin jälkeen. Siinä sitten vaan aikani ihmettelin, hieroin sydäntä ja kuulostelin. Tajuissaan oli, mutta kieli kankaallla ja hillitön läähätys. Kun ei tuntunut tokenevan kannoin koiraa jo kotiin, kunnes se selvästikin huomasi emäntänsä jalkojen horjuvan ja kulkikin sitten loppumatkan itse. Kotona nakkasin hätäpäissäni pienenpalan disperiiniä ja ketorin 10 kettuseen. Ja lähdin töihin. Illalla kotona odotti koira entisellään, leikkimässä ja iloisena.

Puijon eläinlääkärimme oli lomalla, joten päädyimme muualle. Herttaisen kandin mielestä keuhkoissa oli nestettä tai jotain ylimääräistä, mutta sydän kunnossa. Pitäisi mennä röntgeniin, mutta kun sellaista ei ollut. Ehdotin varovaisesti josko sittenkin kokeilisimme sydänlääkitystä ja nesteenpoistoa, ja jos ne eivät tehoa niin sitten sinne kuviin... No saimme kuitenkin antibioottikuurin, kun ienvaivatkin olivat taas riesana.

Kyselin kuviin useampaankin paikkaan, mutta tukkoista oli. Onneksi Puijo avasi maanantaina tällä viikolla, ja sain ajan Aijalle, jota alan jo kunnioittavasti kutsua Pyryn henkilääkäriksi. Aijan mielestä - yllättäen - sitten kannattaisikin kokeilla ensin sydänlääkitystä ja nesteenpoistoa, ja jos se ei tunnu tehoavan rauhoitettaisiin kevyesti ja sitten kuvattaisiin. Oirekuvaus sopisi hyvin sydämen vajaatoimintaan, kun taas syöpäkasvaimet eivät oirehdi näin.

Eli nyt Pyry saa Vasotop-nimistä ramipriilia sydämen vajaatoimintaan ja Furesista nesteenpoistoon. Tottakai nyt sitten seurataan ja katsotaan mitä tapahtuu.