... ihan vaan silmätarkastuksessa ja rokotuksissa. Tällä kertaa oikean silmän sisäpuolelle kasvaneet kaksi hienoista karvaa todettiin distichiasiksi, kun vuosi sitten ne olivat ektooppista ciliaa. Eli sama asia eri nimellä. 

Tärkeintä on kuitenkin se, että mitään uutta ei löytynyt ja Hulda on kaikinpuolin terve ja kunnossa. Koirat saavat vielä parin viikon kuluttua matokuurin, sen jälkeen on meidän osalta valmistelevat toimet tehty pentuprojektia varten :).

Isäntäväen heikko pakkaskestävyys risoo Huldaa (näkyy olevan -20 c- suoriutumisen raja-arvo pitemmälle lenkille). Se ei ymmärrä, kun emäntä ei halua kiertää koko järveä lenkillään ja  isäntäkin vaan oikoo koipiaan olohuoneen sohvalla. Hulda vinkuu ja tuijottaa, ja hyppää lopulta vasten, jos ei ala tapahtumaan. Ulkona se ei pakkasesta kärvistele, vaan painelee into pinkeänä eteenpäin. Nalli on hetkittäin hätää kärsimässä, kun ylimääräistä energiaa riittää riehumiseen. Onneksi lapset leikkivät ja leikittävät. Uusia temppujakin taitaa olla työn alla.

Itse opetan Huldaa keräämään omat lelunsa iltaisin koriin, sen voisi hyvin liittää iltarutiineihin ennen hampaidenpesua. Tuike on kesästä lähtien pessyt Huldan hampaat joka ilta koiranhammastahnalla. Homma on Huldasta niin mieluisaa (= tahna hyvänmakuista), että se patistelee itse Tuikea iltatoimiinsa.

Muista kuulumisista mainittakoon se, että kävin kuuntelemassa HETI ry:n eli kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki ry:n Riitta Liimataisen luentoa koiran luonneominaisuuksista, niiden jalostamisesta sekä luonnetesteistä.

Liityin heti :) myös yhdistyksen jäseneksi, joten homma kolahti. Yritän paremmalla ajalla kertoa vähän, mitä ajatuksia esitys nosti mieleen. No ainakin sen, että opaskoirakoululla tehdään hienoa rodunjalostustyötä labradorinnoutajilla ja mm. luusto- ja silmäsairaudet on onnistuttu saamaan pois kokonaan. Riitta kertoi opaskoirakoulun pentutesteistä sekä esitti tutkimustuloksia eri luonneominaisuuksien periytyvyydestä.

...lähtee kohta meiltä. Runsas viikko Jackin seurassa kanssa on mennyt niin vauhdilla, ettei arvaakaan. Se on tosiaan sopeutunut meille hienosti. Olemme tehneet pitkiä lenkkejä ja tutustuneet toisiimme. Noutohommia on tehty dameilla ja pari kertaa myös vaakulla, ihan tässä meidän pihalla. Jack palauttaa käteen asti, josta tykkään kovasti. Vauhtia on ja homma näyttää helpolta :D.

Jack on minun oloiseni tolleri, reipas, topakka ja miellyttämisen haluinen, se hakee kontaktia ja kantaa lähes koko ajan jotain. Tänään se löysi jäältä miehen vyön (!), en jäänyt miettimään, mitä siltä jäi löytymättä... Vyö oli Jackista tosi hieno, ja se piti kantaa aina rantaan asti.

Tässä pari huvittavaa otosta viikon varrelta. Ekassa Hulda esittelee Jackille talvimuotia (itseasiassa Nallin takkia)  Kajaanin näyttelyssä, sitten erittäin tyypillinen tilanne täältä kotoa, eli retkumista olohuoneen lattialla. Siirsin kuvakansioon muitakin kuvia tästä meidän arjestamme. Sieltä löytyy myös Kajaanin Hulivili-ryhmä.

Kajaanin reissu meni erinomaisesti. Koiria oli ilmoitettu 42, ja taso oli korkea. Jack oli valiouroksissa ainoana paras saaden ERI:n, mutta jäi urosten kehässä vaille sijoitusta, jonka olisin kyllä sille mieluusti suonut. Niin hyvin se esiintyi ja on upeassa kasvassa. Eli CACIBin saalistus jatkukoon.

Jackin arvostelu: "Erinom. tyyppiä oleva tasapainoisesti rakentunut uros. Hyvä raajaluusto. Erinom. ryhti. Hyvä eturinta. Eritt. hyvä pää ja ilme. Oikeat kulmaukset. Tehokkaat tyypill.liikkeet."

Huldan kanssa olin ajatellut jättää koko rotukehän väliin kahdestakin syystä. Ensinnäkin Tuike ja Hulda oli ilmoitettu myös ekaa kertaa juniorhandleriin ja ne osuivat päällekkäin, ja toisekseen sitä talviturkkia odotellaan edelleen... Joukkuehenki vei kuitenkin voiton Hulivilien kerätessä mainioita arvosteluja, joten kipaisin hakemassa kaksikon rotukehään. 11-vuotias Tuike siis vei tyylillä Huldan läpi ison avoimen luokan, ja tuloksena eli ERI ja 3. sija.

Huldan arvostelu "Erinom.tyyppi. Oikeat mittasuhteet, raajaluusto ja raajakorkeus. Hyvä täyteläinen runko, eturintaa voisi olla hiven enemmän. Ilmeikäs hyvä pää. Hieman pysty olkavarsi. Tyypilliset liikkeet."

Hulivilit saivat tuomari Jaana Hartukselta erittäin kehuvan arvostelun, ja toteamuksen että harva kasvattaja pystyy noin tasaista ryhmää kasaamaan neljästä eri yhdistelmästä!  Onnittelut Kiisulle ja kiitokset tästä monitoimitollerista.  Päivä päättyi siis Tuikella ja Huldalla pyörähdykseen isossa kehässä. Ehkäpä nippanappa päihitti junnuhandlerikisan....:D. Mainittakoon vielä sekin, että Huldan nuorten luokassa kisannut siskopuoli Rasa putsasi pöydän ollen ROP ja toinen siskopuoli Myrkky voitti puolestaan junnunartut, eli onnea Anninallekin!

Huldan sulho Jack vierailee parhaillaan meillä. Se on täyttänyt omassa sydämessäni tolleripojan kokoisen aukon. Nyt vasta huomaan, miten ikävä onkin koko syksyn ollut Pyryä, kun  Jack makaa jaloissani ja tuijottaa meripihkanvärisillä silmillään. Asennekin on mainio: "Jippii mitäs uutta nyt. Ai, tossa on mun patja. Moneltakos täällä tarjoillaan ruokaa?"

Tottakai Jack on oma persoonansa, mutta en olisi etukäteen uskonut, miten helposti se tuli ja löysi oman paikansa. Sori vaan Karo, mutta Jack ei ole ikävöinýt yhtään, eli kaipaile sinä vaan rauhassa siellä kuuman auringon alla :D. Kyllä onkin hyvin kasvatettu ja mukava koira.

Pakkasta on ollut koko ajan yli 20-astetta, joten ei ole varsinaisesti treenattu. Sisällä on tehty pieniä damitehtäviä (vuorohakua alakerrasta yläkertaan :D, yllättävän kätevää), ja Tuike hoksasi heti kaikki Jackin temput, kuten tanssahtelun (takajaloillaan pyörähtää sulavasti ympäri). Hän toivoi Jackista itselleen unikaveria, mutta Jack valitsi oman huoneen eli nukkuu alakerrassa.  (Siinäkin tuli taas samaa kuin meidän pojissa...Huldahan nukkuu yhä minun sänkyni vieressä, lellipentu kun on.) Toukon mielestä Jack voisi muuttaa meille, ja hän lupasi, että voisi sitten hoitaa osan lenkityksistä (!).

Hulda oli aluksi vähän mustasukkainen Jackin saamasta huomiosta, ja mökötti minulle. Jackille se antoi ensimmäisten iloisten leikkien jälkeen lähdöt, kun herrakoira äityi liian tuttavalliseksi. No sosiaalisen kanssakäymisen rajat tulivat kerralla selviksi. Hiukan on hetkittäin matot solmussa, kun pelmuavat kuin kaksi kakaraa. Jack on myös kerännyt kaikki talon koiralelut  yläkerran matolle. Sillä on myös sama tapa kuin meidän kultaisilla on ollut, eli kun tulee/menee ovelle tulijaa vastaan, niin on ehdottomasti saatava jotakin suuhun ja sitä sitten esitellään kaikille.

On myös tehty pari pitkää jäälenkkiä, ja koirat saivat juosta vapaina. Toivottavasti pakkanen nyt lauhtuu viikonlopuksi, niin saan kuvattuakin koiruuksia.

Huomenna mennään sitten Kajaanin näyttelyyn. Hulda osallistuu Tuiken kanssa juniorhandleriin ja Jack urosten valioluokkaan. Pitäkäähän peukkuja!

Hulda ja Jack 13.12.2009. Lisää kuvia löydät täältä.

Hulda tapasi sunnuntaina ensimmäistä kertaa tulevan sulhonsa Jackin. Pariskunnalla oli oikein vauhdikkaat treffit, tanner tömisi ja jouluvalot saivat kyytiä. Unelmien poikamies on SE MVA(N) NITRIC FOX APPROVED, joka on  ruotsalaisen Thashan ja saksalaisen Aaronin jälkeläinen. Molemmat Jackin vanhemmista ovat moninkertaisia näyttelyvalioita, mutta myös hyväluonteisia harrastuskoiria.

Jack on iloinen, reipas ja sopeutuva tyyppi, joka harrastaa omistajansa Karolina Koiviston kanssa agilityä ja tokoa. Kaksikko treenaa myös taippareihin. Jack oli kesällä muutaman viikon Ruotsissa Thasha-äitinsä luona, ja sai nopeasti kasaan valiosertinsä eli herra on Ruotsin näyttelyvalio. Suomesta sillä on yksi serti.

Jackilla on yhdet pennut Norjassa Lauvstuas-kennelissä. Pennut ovat oikein virkeitä, sosiaalisia ja mukavaluonteisia. Ne nostivat 7-viikkoisina spontaanisti sekä varista että kania, ja ovat olleet kauniita ja tasaisia pienestä pitäen. Kiitos jo nyt Karolle sekä Jackin Nitric-kasvattajille Riika ja Mika Leppiselle tästä mainiosta mahdollisuudesta! Minusta tässäyhdistelmässä on paljon potentiaalia, ja maltan tuskin odottaa kevättä tulevaksi.

Hulda ja Jack ovat molemmat liioittelemattomia ja toimivia ferrareita. Jackilla on kaunis etuosa ja näyttävät kulmaukset, helppohoitoinen tumma turkki selkein valkoisin merkein sekä kompakti koko, se on 49 senttiä korkea. Jack on pentutestattu, ja saanut sieltä oikein mukavat tulokset. Terveystulokset ovat molemmilla erinomaiset kuten niiden sisaruksillakin.

Jack tulee meille Kuopioon vierailulle tammikuussa. Sitä vierailua odotellaan :). Ajatuksena on tutustua toisiimme ihan kaikessa rauhassa ennen juoksuja. Jos Jackin ja Huldan tulevat pennut kiinnostavat, niin kannattaa tulla  tutustumaan. Käymme yhdessä myös Kajaanin näyttelyssä - tosin Huldaa en kehään vie ennenkuin se kunnolla taas turkissaan! Messarin merkillinen H väärän värisine nenineen  on turha ryppy Huldan näyttelytuloksissa. No eikös siitä jo kaikkitietävä kotiraati varoitellutkin etukäteen... Kuvia näyttelystä voi lainata koiran omistajien ja kasvattajien sivuille, kunhan lähde mainitaan.

Mutta reissu oli muuten mainio. Kiitokset anopille (Kati) ja Tuikelle matkaseurasta :D.